My Heroin || Niko X Joel

8. Niko

Ruokatunnilla istuin yksin. En tiennyt ollenkaan missä Tommi oli. Poika oli vain kadonnut johonkin. Ollinkin seura olisi kelvannut, mutta tämä istui toisella puolella ruokalaa luokkalaistensa kanssa, eikä tuskin huomannut minua.

Ruokana toimi legendaarinen hernekeitto. Ei valittamisen arvoinen ruoka, varsinkaan sinapin kanssa. Siltikin olo oli hirvittävän tyhjä, vaikka tämä oli jo toinen lautasellinen, jonka olin noutanut.

En ollut haaveillut Joelista niin paljoa. Tai no muotoillaanpa asia uudestaan: En näyttänyt haaveilevan Joelista niin paljoa kuin eilen. Todellisuudessa se brune seikkaili ajatuksissani enemmän kuin koskaan ennen. Minulla oli ikävä. No olinhan ollut jo huimat kolme tuntia erossa hänestä, mutta silti minulla oli ikävä.

Halusin halata tätä ja tuntea tämän lämpimän kehon vasten omaani. Tälle tunnetilalle oli varmaankin myös joku hieno tieteellinen nimitys, joka jokaisen pitäisi tietää, mutta kappas keppanaa ei tullut mieleen.

Ylipäätään opiskelu ei tahtonut onnistua. Oli tärkeämpääkin mietittävää kuin matikka ja kaikki muu paska.

Säikähdin taas aivan tolkuttomasti, kun tarjotin pamahti pöytään minua vastapäätä. Nostin katseeni pöydän pinnasta juuri eteeni istuutuvaan Tommiin. Jätkä veti tuolin paremmin pöydän ääreen ja tarttui lusikkaan. "Noniin Romeo. Ala kertoa mitä on käynyt" Tommi sanoi ja tunki hernekeittoa suuhunsa. Katsoin Tommiin hämmentyneenä. Oliko tuolla valvontakamera jossain huoneessani vai mitä ihmettä? "Mitäh?" avasin suuni. Tommi vetäisi lusikan pois suustaan ja katsoi minua kuinka vitun tyhmä osaat olla-ilmeellä. "Susta näkee kilometrien päähän, että jotain on tapahtunut. Ala kertoa. Tommi kuuntelee." Tommi sanoi kauhean isämäisellä äänellä. Ja olin kaiken kukkuraksi Tommia muutaman kuukauden vanhempi.

"Miten sä saat selville kaiken?" kyseenalaistin Tommia, joka vain katsoi minua kulmiensa alta ja jatkoi syömistä. Eipä tästä varmaan ollut mihinkään lähteminen, ennen kuin Lalli Tomppa sai tietää. "No okei... kyllä sä tiiät kuka on Joel" aloitin. Tommi joi hetken aikaa lasistaan vettä, kunnes sanoi: "Se futisjätkä, joka pyys sua leffaan" Tommi ikään kuin antoi vastauksen ja se tuntui oudolta.

Nyökyttelin ja katsoin hetken aikaa muualle samalla kun nostin käteni pöydälle nojatakseni siihen. Hernekeitto sai nyt odottaa.

"No me mentiin eilen leffaan ja sit me päädyttiin vähän niin kuin meille... Joel tuli siis yöksi" jatkoin. Tommi kuunteli tarkkaavaisena. "No siis... se leffaan meneminen oli meille vähän niin kuin... treffit. Ja kyllä sä tiedät millon treffeillä käydään" jatkoin. Tommi nosti kulmakarvojaan yllättyneenä, mutta antoi minun jatkaa. "Ja no... en mä tiedä yhtään mitä meillä on, mutta kyllä me halitaan ja pussaillaan ja ollaan tosi läheisiä" sanoin hiljaisemmin, ettei koko koulu kuule. Tommi katsoi minua tietäväisenä. "Ja nyt sulla on sitä ikävä" Tommi lopetti tarinani. Nyökkäsin, enkä jäänyt edes miettimään miten Tommi tiesi sen.

"Kyllä mä heti arvasin, että Joel on joku erikoisempi tyyppi" Tommi virnisti ja lusikoi keittonsa lähes loppuun. Siinä kohtaa älysin tarttua lusikkaan ja jatkaa itsekin syömistä. "Minkä ikänen Joel on?" Tommi kysyi. "Se on lukion toisella. En mä tiedä onko se 17 vai jo täysi-ikänen" sanoin. Tommi katsoi minuun hieman vängästi. "Sun kannattaa ottaa siitä vähän enemmän selvää. Jos mä olisin suhteessa niin mä todellakin ottaisin selvää siitä mun kumppanista" Tommi sanoi. Tommi puhui kyllä totta, mutta hänpä oli tuollainen, joka halusi tietää kaiken ihmisestä ennen kuin edes tutustui siihen. Mitä hauskaa siinä oli, jos tiesi jo kaiken ennen tutustumista? Toisaalta nyt oli kyseessä vähän eri asia, mutta minkäs teet. Nyökkäsin vastaukseksi ja söin keittoni loppuun.

"Koska mä saan nähä Joelin?" Tommi kysyi. "Älä nyt ala isäksi" sanoin naurahtaen. Tommi naurahti myös ja pudisteli päätään huvittuneena. "En tietenkään" Tommi sanoi.