My Heroin || Niko X Joel

19. Niko

Voi nyt vitun vitun vittu...

Lyijykynästä katkesi taas terä. Kaipa tämäkin paska on tipahtanut lattialle sen verran useasti, ettei sitä voi enää pelastaa. Alan penkomaan työpöytäni laatikoita ja etsimään teroitinta.

Minä yritän siis kovasti tehdä koulutehtäviä tässä keskellä perheen hulinaa - onneksi omassa huoneessani. Jostain tyhjästä oli myös hetki sitten ilmestynyt aivan loistava biisi-idea, joka nyt lepäsi sängyllä vihkoni sivuilla, mutta äiti oli pamahtanut huoneen ovesta sisään juuri kesken inspiraatiohetken ja puhkaissut ihanan kuplani. Tämä käski minun aloittaa läksyjen teon SAMANTIEN ja tämä oli sen verran pahalla päällä, että tyydyin tottelemaan.

Ärtymyksen vallassa yritän nyt tehdä tehtäviä, ja käsialani on huomattavasti normaalia terävämpää ja tummempaa, kun painan kynää vasten paperia kuin yrittäisin tuhertaa siihen reiän. Paitsi, että nyt siihen tuli tauko. Ahaa! Löytyihän se teroitin!

Jätän kynästä tulleet roskat pöydänkulmalle ja yritän jatkaa tehtävän tekemistä, mutta taas joku idiootti kehtaa avata huoneeni oven ja päästä kaikki talon melut sisälle ikiomaan pakohuoneeseeni.

"Kuka vittu ny-?!" ehdin ärähtää, kun huomaan sisääntulijan olevan Oona. Tämän naamassa on jotain punaista, joka saattaa olla peräisin väriliidusta. Katson pikkusiskoani lopen kyllästyneenä, kun tämä hitaasti kohottaa kättään minua kohti.

"ÄITII! NIKO SANOI VITTU!" Oona huutaa. Pamautan pääni vasten työpöytääni ja seuraavaksi saan kuulla, kun äiti valistaa siitä, kuinka Oonan seurassa ei saa kirota.

"Mitä nyt?" huokaisen ja nostan pääni pöydältä. Pidän katseeni tiukasti edessä olevassa seinässä.

"Tuu etsimään mun penaali" Oona vinkuu. Minä tungen kohta jotain sinun penaaliisi...

"Pyydä Vihtoria" kehotan tätä ja etsin lyijykynän taas käteeni.

"Se auttaa isää vessassa" Oona vastaa.

"No sitten Joonaa" siirrän katseeni takaisin tehtävään.

"Se lähti" Oona vastaa roikkuen ovenkahvassa. Puristan kynää kädessäni, kunnes lasken sen pöydälle. Nousen ylös tuoliltani ja kävelen huoneeni ovelle. Katson lettipäistä pikkusiskoani rutkasti alaviistoon ja tämä tuijottaa takaisin.

"Mulla olis nyt hieman tekemistä. Jos sun penaalillasi on niin kiire, uskon, että joku muu voi auttaa" sanon painottaen jokaista sanaani. Irrotan siskoni kädet ovenkahvasta, käännän tämän selkäpäin minuun ja työnnän tuon pois huoneestani. Suljen oven kiireesti ja laitan sen lukkoon.

Jos minut pakotetaan tekemään läksyjä, minähän teen ne, ennen kuin niistä tulee toista kertaa sanomista.

Kuulen äidin ja Oonan keskustelun seinien läpi.

"No mikä sillä Nikolla nyt on?"

"Sillä on hieman tekemistä."

"Aina niillä nuorilla on jotain parempaa tekemistä..." äiti tuhahtaa ja sen jälkeen kuulen kaikkoavat askeleet. Huokaisen ja yritän taas syventyä koulutehtäviin.

Maatessani puolikuolleena sängylläni, puhelimeni alkaa värähdellä ja vilkaisen soittajaa. Se on Joel!

Nappaan puhelimen käteeni vastaten puheluun samalla. Linjan toisesta päästä kuuluu Joelin jokseenkin turhautunut ääni, mutta silti minua alkaa hymyilyttää.

Mitä teet? Joelin ääni kysyy.

"Makaan sängyllä ja puhun sun kanssa puhelimessa" vastaan totuudenmukaisesti. Joel tuhahtaa linjan toisessa päässä.