My Heroin || Niko X Joel

7. Joel

Avasin oikean luokan oven. Lähes kaikki kääntyivät katsomaan ovelle. Timppa, opettaja, kääntyi satulatuolillaan minua kohti. "Huomenta Joel. Mikä nyt viivytti?" tämä kysyi. Olin turhankin usein myöhästellyt tunneilta. "Oli mutkia matkassa" sanoin ja kävelin yhden tyhjän pöydän ääreen.

Opettaja katsoi minuun todella pettyneesti. "Tuu käymään täällä ennen kello yhtätoista" Opettaja sanoi, kunnes kääntyi taas koneellensa. Huokaisin hiljaisesti. Just.

Katselin muiden tekemisiä. Noilla oli läppärit pöydillä. Ja ihan kuin minulla olisi sitä mukana.

Kaivoin puhelimen taskustani ja selasin sitä. Ehtisin käydä jonkun muun tunnin ohjelmaa läpi nyt, kun en tällä tunnilla pystynyt tekemään juuri mitään.

Kävelin lukion sokkeloisilla käytävillä. Ihmiset tuntuivat menevän kokoajan vastakkaiseen suuntaan, joten se oli hieman hankalaa. Erotuin joukosta jollain tavalla, sillä kovinkaan moni ei pitänyt nahkatakkia sisätiloissa.

Joku tarrasi minua olkapäästä ja veti käytävälle, jossa vessat sijaitsivat. "Mitä vittua!?" huudahdin, kun joku tömäytti pääni seinään. "Joel, Joel, Joel... siitä on ihan liikaa aikaa" kuului ääni. Voi nyt vittu...

"Päästä vittu irti!" ärähdin, mutta tämä henkilö tömäytti pääni takaisin seinään ja piti sen siinä. Toinen henkilö tarttui minua käsistä ja painoi ne seinää vasten. "Onko pikku-Jollesta tullut homo?" toinen ääni sanoi ilkkuen. "Me ollaan saman ikäsiä" ärähdin ja tuijotin lattiaa edessäpäin.

Sain pääni käännettyä henkilöitä päin. Tietenkin. Nämä kaksi ikonista kaverusta. Lennu ja Anton. Semmoisia perus kusipään näköisiä hyypiöitä. He kuuluivat juurikin tähän porukkaan, joka oli hakannut ja pilkannut minua ennenkin. Juuri he olivat vieneet minut ysiluokan lopulla metsään ja jättäneet sidottuna sinne. Ennen heidän porukassa oli ollut neljä henkeä, mutta nyt en tiennyt missä loput olivat. Varmaan nurkan takana köyden ja liekinheittimen kanssa.

"Mä mun mielestä kysyin jotain" Lennu, joka piti käsiäni seinässä, sanoi. Lennun naama oli erittäin lyötävän näköinen, mutten tällä hetkellä saanut tilaisuutta lyödä tätä. "Ja luuletko, että mä vastaan siihen?" sanoin vastaan. En alkaisi taas näiden nyrkkeilysäkiksi. Ehkä fyysiseksi sellaiseksi, mutten ainakaan alkaisi vastata noiden typeriin solvauksiin. Tai hetkinen... ei... en edes fyysiseksi.

"No katotaanpa uudestaan hetken päästä" blondi Anton sanoi ja täräytti nyrkillä minua silmäkulmaan. "SAATANA NYT IRTI!" huusin päin tuon naamaa ja potkaisin Antonin kauemmas. Lennu näytti yllättyvän ja potkaisin tuota siinä samassa mahaan. Poika irrotti ja alkoi uikuttamaan kuin pieni koira. Tuo tarrasi mahaansa ja kierähti maahan. Anton katsoi Lennua järkyttyneenä. Älysin kuitenkin liian myöhään, että Anton ei ollut lopettanut ja pian Anton tarttui minua olkapäistä ja heitti päin seinää. Eikö kukaan käytävillä kuule tätä?!

Käteni litistyi seinän ja oman kroppani väliin ja urahdin kärsivästi. Samalla osuin valokatkaisijaan ja sammutin käytävästä valot. "Mitä vittua te teette?" kuului uusi ääni käytävän päästä. Se ei ollut opettaja. Opettajat eivät kironneet, sekä ääni kuului muutenkin paljon nuoremmalle ihmiselle. Käännyin katsomaan samalla pidellen kättäni, mutten ehtinyt nähdä kunnolla, kun Anton tarttui minua kaulasta ja työnsi vasten seinää. Tartuin käsilläni tuon käsiin ja onnistuin repäisemään ne melkein irti, mutta poika tarttui uudestaan. Yhtäkkiä Anton kuitenkin irrotti ja lysähdin lattialle. Hengittelin samalla, kun käännyin katsomaan mitä tapahtui.

Joku – oletettavasti poika, en nimittäin nähnyt käytävässä kauheasti muuta kuin ääriviivat – oli tarttunut Antonia hiuksista ja nyt nämä painivat lattialla turhankin kuolettavan näköisesti. Lennu makasi seinän vieressä kippurassa. Toivon mukaan tuo ei nousisi siitä hetkeen. Vedin syvään henkeä ja nousin ylös.