My Heroin || Niko X Joel

11. Niko

Käveltyämme Joelin kanssa kaupalle, soitin Ollille ja kysyin missä nämä olivat, sillä hänestä ja Tommista ei näkynyt jälkeäkään. Olli sanoi, että he olivat kaupassa ja tulisivat pian ulos.

Matkalla olimme sopineet Joelin kanssa, ettemme paljastaisi tätä juttuamme heille. Ainakaan vielä.

Olli ja Tommi kyllä ottaisivat asian hyvin ja oletettavasti arvaisivatkin asian lähes samantien, eikä Joonaskaan Joelin sanojen, tai omien havaintojeni mukaan vaikuttanut tuomitsija-tyypiltä, mutta homma oli vielä niin alkutaipaleella, että oli parempi pitää asiasta vielä pienempää ääntä.

Aikaisemmin, kun olin soittanut Tommille, tämä oli samantien kysynyt miten juttu Joelin kanssa meni. Olin vain sanonut, ettei ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa. Tommi oli hyväksynyt vastauksen ja olimme siirtyneet aiheeseen.

Jos asia paljastuisi, se olisi kyllä ok. Näin olimme Joelin kanssa sopineet.

Seisoskelimme Joelin kanssa kaupan liukuovien vieressä samalla, kun Joonas ajoi kaupan luokse vanhalla kunnon 70-luvun Jopolla. Jopo oli oranssin ja punaisen sekoitus ja vanhaksi pyöräksi päheän näköinen.

Joel heilautti kättään tälle ja poika ajoi luoksemme. Tämä seisoi yhdellä polkimella hypätäkseen kyydistä pois.

"Moroo" Joonas sanoi hymyillen hammashymyään. Pojalla oli vaalea farkkutakki ja mustat housut.

"Morjens" Joel sanoi ja itse vain nyökäytin päätäni. Olin vaihtanut virallisesti Joonaksen kanssa vain muutaman lauseen, joten olin hieman hermona. Joonas jäi pitämään pyöräänsä pystyssä talutettuaan sen viereemme.

"Missä ne kaks muuta urpoa on?" Joonas kysyi vitsikkäällä äänellä.

"Täällä on kuule vaan yks ihminen, jota voi sanoa urpoksi, Porkoseni" Joonaksen taakse ilmestynyt Tommi sanoi. Joonas kääntyi Tommia päin.

"Tommiii! Ja Olli!" Joonas sanoi välittämättä Tommin kommentista ja kävi halaamassa näitä vuorotellen. Pyörä pysyi toisessa kädessä kokoajan. Katsoin Joeliin hieman kysyvästi. Joonas oli nyt muutenkin aika erikoinen tapaus, mutta tämä oli uutta. Joel vain pyöräytti silmiään hymyillen.

"Noni. Mikä on plääni?" Olli kysyi Joonaksen irrottauduttua. Tällä oli tummansinisen hupparinhuppu syvällä päässään ja Coca-Cola-pullo kädessään.

"Käydään pöllimässä jostain ostoskärryt ja mennään tonne kaupan taakse siihen mäkeen pelleilemään" selvensin asian. Kaikki vaikuttivat pitävän suunnitelmasta. Enää puuttui toteutus.

Hetken aikaa saimme etsiä vapaita kärryjä, sillä jos kaupasta sisältä olisi hakenut ne, se olisi varmasti kiinnittänyt jonkun ihmisen huomion. Mutta lopulta yksi nainen jätti kärryt ihan autonsa viereen ja käytimme tilaisuuden hyväksi. Joonas oli Ollin kanssa hakenut kärryt ja pakottanut Ollin työntämään niitä samalla, kun hän itse istui kyydissä. Samalla muut olivat juosseet kaupan taakse ja menneet mäkeen. Joonas oli jättänyt pyöränsä lukkoon kaupan viereen.

Joelista tuntui varmasti todella fiksulta. Huomenna tuo olisi täysi-ikäinen ja mitä hän teki... pölli ostoskärryjä ja ajeli niillä mielensä mukaan. Itsepähän päätti. Karkuun sai aina juosta, jos siltä tuntui.

Hieman yli vartin ajan saimme pelleillä rauhassa, kunnes yhtäkkiä kaupan suunnalta lähti kävelemään joku - erittäin kovasti myyjän näköinen - ihminen. Mies huuteli jotain, että "Lopettakaa samantien!" tai "Tulkaa tänne!". Siinä vaiheessa hylkäsimme kärryt ja lähdimme juoksemaan karkuun Olli etunenässä.

Ylitimme autotien ja juoksimme pieneen metsikköön. Metsikön reunalla käännyimme katsomaan taaksemme ja myyjä oli lähtenyt ylittämään tietä.

"Nyt vittu mennään" Joel karjahti ja lähti johdattamaan porukkaa metsikön halki asuinalueelle ja sitä kautta keskustaan. Ollin huppu heilahti tämän niskaan ja paljasti pojan tummat hiukset. Tilanne oli niin huvittava, että olisi tehnyt mieli nauraa, mutta käytin kaiken liikenevän hapen hengittämiseen, jotten joutuisi pysähtelemään.