My Heroin || Niko X Joel

16. Niko

Hyi vittu...

Kerta kaikkiaan vihaan oksentamista. Tuskin kukaan sitä yltiömaisesti ja fanaattisesti rakastaa, mutta siltikin. Päätä särkee aivan helvetisti ja lihakset tärisevät pienesti. Niskaankin tämä asento sattuu aivan saamaristi, mutta nyt on vain pakko kestää se epämukavuus.

Vedän pöntön, kun huomaan, että enää ei okseta, mutta samassa saan kumartua uudestaan sen ylle ja jatkaa tätä kidutusta. Huomaan Joelin silmäkulmassani, kun tuo tulee vessaan vesilasin kanssa. Nyt ei ikävä kyllä taida mennä alas edes se...

"Huomenta" Joel sanoo viivasuuna ja istahtaa viereeni. Nyökkään vain, sillä kurkusta tahtoo tulla ulos vain pelkkää korinaa ja oksennusta.

Joel kaivaa vessan yläkaapista jotain, jonka jälkeen istuu viereeni. Katson tätä hetken, kunnes jatkan oksentamista.

Joel alkaa silittää selkääni pitkin ja rauhallisin vedoin. Koko kroppa värähtelee kokoajan. Oliko edellinenkin darra tällaista vai joinko vain poikkeuksellisesti enemmän?

"Kuinka nukuit?" Joel kuiskaa, kun oksennusta ei ole tullut hetkeen. Nyt kun hän kysyi, en oikeastaan tiedä. Kuulostaa typerältä tiedän kyllä, mutta en vain tiedä. Ja jos nukuinkin hyvin, se kostautui tällä.

"Ihan hyvin" kähisen ja oksennan taas. Joelin käsi vaeltaa hiuksiini ja alkaa silittää niitä. Jos se olisi ihmisrodulle ominaista, alkaisin kehrätä. Se tuntuu niin taivaalliselta, että ummistan silmäni nautinnosta.

Kerran vielä oksennan, kunnes kroppani sanoo, että enempää ei ole, enempää ei tule. Kurotun ottamaan rullasta vessapaperia ja pyyhin naamani. Oksennuksen haju kuvottaa ja tahdon vessasta ulos äkkiä.

Nousin Joelin kanssa ylös lattialta. Nousin kuitenkin niin äkkiä, että näkö sumentuu ja tasapainoaisti ottaa hatkat. Ei sinuakaan oltaisi tarvittu saatana!

Yritän ottaa tukea seinästä, mutta se tuntuu kadonneen jonnekin kilometrien päähän. Valmistaudun rämähtämään lattialle, mutta lattia korvaantuu Joelilla, josta olen erittäin kiitollinen. Joel nappaa minusta paremmin kiinni ja nostaa pystyyn. Räpyttelen silmiäni ja näkö palaa suhteellisen nopeasti.

"Kaikki hyvin? Heikottaako?" Joel kysyy ja nappaa minut halaukseen.

"Joo ja ei. Pystyn kävelemään" vastaan ja halaan takaisin. Joelin paljas yläkroppa on lämmin. Asetan pusun tämän solisluun kohdalle. Joel tuntuu hymähtävän ja se saa pienen hymynkareen naamalleni, vaikka pää huutaakin apua ylemmiltä voimilta.

Vetäydyttyäni Joelista, oksennuksen haju hiipii sieraimiini, joka saa jalkoihini liikettä. Joel kuitenkin törkkää vesilasin ja oletettavasti särkylääkkeen käteeni, ennen kuin ehdin livahtaa pois. Tuskin tuo yrittää minua huumata. Toisaalta mistä sitä tietää...

Leikittelen ajatuksella päässäni, kun vedän kamat alas elimistööni. Hetken odotan jännittyneenä, pysyvätkö ne sisällä, mutta mitään ei tapahdu ylösnousemuksen suhteen.

Joel sulkee vessanoven perässään ja ohjaa minut keittiöön, jossa Joonas istuu pöydän ääressä nojaten käteensä.

"Huomenta" mumisen tälle ja poika nostaa katseensa minuun. Tämä nyökkää ja jatkaa pöydänpinnan tuijottamista.

Kipitän hakemaan lisää vettä hanasta ja jään seisomaan hanan ääreen. Hätkähdän, kun tunnen käsien hivuttautuvan kylkiäni pitkin lantiolleni ja vatsan painautuvan vasten selkääni. Joelin pää asettuu olkapäälleni ja tuo hakee katsekontaktia kanssani. Sydän pamppailee hullun lailla, kun Joel nappaa leuastani kiinni ja saa kuin saakin katseemme kohtaamaan. Joelin silmät hehkuvat jännästi ja niistä heijastuu jotain ainutlaatuista.

Hengittäminen tuntuu hirvittävältä työmaalta. Sen enempää kyselemättä kuron välimatkan huultemme välissä kiinni, sulkien silmäni samalla. Joel kääntää minut ympäri rikkomatta suudelmaa ja hivuttaa kätensä takaisin paikoilleen. Suudelma pysyy rauhallisena ja loppuu vasta, kun korviin kantautuu viheltämistä.

Vilkaisen keittiönpöydän ääreen, jossa Joonas virnuilee kuin hyeena.

"Tais se darra kadota aika nopeesti" Joel kuiskaa korvaani virnuillen. En ole aivan varma viittaako tuo sanoillaan minuun vai Joonakseen, mutta jätän sen miettimisen sikseen.

"Sanokaa vaan niin mä voin jättää teidät kahdestaan" Joonas irvaili. Näytin kieltäni tälle upean irvistyksen kera ja suukotin nopeasti Joelin huulia. Tämän jälkeen luikahdin Joelin otteesta ja käppäilin vesilasini kanssa pöydän ääreen. Istahdin Joonasta vastapäätä ja hörppäsin vedestäni.

"Niko" Joelin ääni sanoo. Käännän katseeni kahvinkeittimen ääressä hääräävään miehenalkuun. Mumisen merkiksi, että kuuntelen. "Muistatko sä illasta mitään?" tämä kysyy ja kääntyy minua ja Joonasta päin. Käännän katseeni pois, etten tuijottelisi tämän paljasta yläkroppaa.

Viime ilta on ja pysyy muistissa oikein hyvin. Oletan, että Joel muistaa alkuillasta jotain, mutten tietenkään voi olla varma. Poikien onnittelulaulun jälkeen Joel oli juotettu mukavaan känniin. Joonas oli huolehtinut humalatilastaan ihan itse. Koko illan ajan Joonas oli roikkunut kaulassani kiinni ja Joel oli luonut siihen enemmän tai vähemmän murhaavia katseita. Joel oli jopa lyönyt Joonasta kerran. Siitä en tiedä, että minne, sillä tuon naamassa ei näy mitään jälkiä. Puolet vieraista olivat lähteneet jatkoille baariin, sillä heillä riitti ikä. Joel oli kuitenkin juhlien isäntänä jäänyt kotiin alaikäisten kanssa. Oikeastaan ainoat, jotka olivat jääneet tämän keittiössä istuvan trion lisäksi, olivat Rasmus ja Joelin pikkuserkku, jonka nimen olen ehtinyt unohtamaan.

Meininki oli huomattavasti rauhoittunut, kun suurin osa oli häipynyt asunnosta. Joelin pikkuserkku oli häipynyt puolenyön jälkeen, ja me muut sitten sammuimme omia aikojamme.

Selitettyäni illat tapahtumat pojille, Joonas jämähti tuijottamaan pöydänpintaa naama punaisena ja Joel hautasi kasvot käsiinsä. Minä hyvänä kaverina ja poikaystävänä vain nauroin.

Joel käväisi hakemassa puhelimensa laturista ja ilmoitti, että tämän isä oli yrittänyt tavoittaa tätä aikaisemmin aamulla. Minulle myös selvisi, että kello oli hieman yli kymmenen. Joel soitti minun puhelimeeni ja se löytyi nojatuolista. Äiti ja isä olivat koittaneet tavoittaa monta kertaa, mutta tyydyin vain laittamaan viestin, jossa kerroin kaiken olevan hyvin ja että tulisin kotiin omia aikojani.

Joel myös soitti isälleen takaisin, joka Joelin puheista päätellen oli onnitellut tätä ja odotteli Joelia käymään luonaan. Tämä oli vastannut, että tulisi käymään heti, kun vain aikaa heruisi ja lopetti puhelun. Joonas oli tämän aikaa vain käynyt puhelintaan läpi ja kuunnellut toisella korvalla kaikkea. 

-----

sanoja: 845

En nyt vaan oikeesti jaksa oikolukea. Tääkin luku tuntuu vaan ihan hirvittävältä kasalta sanoja joissa ei oo mitään perää. 

 Mä olen aivan vitun pahoillani näin pitkästä tauosta. Mä oon käynyt vähän joka paikassa nyt viimeiset hiljaset päivät ja tänkin osan sain vain väkisin kirjotettua, mutta koska mä en halua olla liian pitkään hiljaa, oli pakko väsätä tämä. Inspiraatiota ei löydy mistään ja kirjottamisesta ei tuu mitään. Voin olla pitkänkin aikaa hiljaa, koska mä en yksinkertasesti saa vaan aikaseksi mitään. 

Mä pyrin väsäämään uuden osan mahdollisimman pian, mutta jos en onnistu, en onnistu. Mulla on ihan hirvittävä olo, kun mä en saa pidettyä itteäni aktiivisena tän tarinan suhteen. Masentaa kokoajan vaikken mä ulospäin siltä näytäkkään. 

SnapsiLasi kiittää ja poistuu.