My Heroin || Niko X Joel

5. Joel

Nuku hyvin Joel... Nikon sanat kaikuivat päässäni yhä. Niko nukkui rauhallisesti nojaten rintakehääni, mutta minä en ollut nukahtamassa vielä hetkeen. Tietenkin tänään oli tiedossa taas yksi uneton yö, eikä minulla ollut mahdollisuutta saada unilääkkeitäni. Näköjään minun pitäisi alkaa kantamaan niitä mukanani. Varsinkin, jos tästä kehkeytyisi vielä Nikon kanssa jotain. Siinä tapauksessa tulisin varmasti nukkumaan Nikon luona useammin.

Silittelin Nikon hiuksia rauhallisesti ja yritin saada aivojani johonkin ihmeelliseen lepotilaan, mutta se oli mahdotonta. Aina, kun aloin olla lähellä saada rauhaa mielelleni, jostain ponnahti ajatus, joka tuntui suorastaan rymistelevän aivojen halki ja jouduin aloittamaan prosessin taas alusta. Lopulta lopetin yrittämisen kokonaan ja käännyin hieman katsoakseni taas Nikoa. Tämä oli suloinen näky. Suu oli ihan pienellä raolla ja sen kautta liikkui pieni ilmavirta sisään ja ulos. Se kutitteli kivasti rintakehää ja sai hymyn nousemaan kasvoilleni.

Mitäköhän mutsi tästäkin sanoisi... hänen poikansa Joel Hokka makaa puolialasti kaksi vuotta nuoremman pojan kanssa tämän sängyssä puoliksi päällekkäin. Se kuulosti liian huvittavalta. Mutsi oli aina jauhanut siitä, kuinka homot olivat jollain tasolla sairaita ja nyt hänen oma poikansa taisi olla yksi niistä. Se ilme olisi nähtävä, kun joskus veisin Nikon näytille kotiin. Joutuisinkohan muuttamaan faijalle? Ehkäpä.

Toisaalta... kyllähän minä olin tytöistä aina tykännyt. Niko nyt oli vain jokin erityistapaus, joka sekoitti pakkaa. Mitäköhän se yksi eksänikin sanoisi? Se oli aina haukkunut kaikki vähänkin massasta poikkeavat maanrakoon, ja minä olin vain ollut hiljaa. Se oli ollut kahdeksannella luokalla. Lopulta olin laittanut suhteelle stopin, kun hän oli alkanut haukkua jotakin tummaihoista oppilasta. Siinä meni mittari täyteen. Viimeisin asia, josta ihmistä alettiin kiusaamaan, oli jokin mihin ei voinut vaikuttaa tai jokin, mikä oli syntyperäistä. Ylipäätään ketään ei pitäisi kiusata minkään takia.

Minua oltiin kiusattu rajullakin kädellä ylä- ja ala-asteella. Erilaisuuden takia tietysti. Ala-asteella siihen oltiin vielä puututtu ja kiusaajat oli edes kasvatettu niin, että älysivät lopettaa, mutta yläaste oli aivan toinen asia. Siellä en ollut enää kertonut kiusaamisesta kellekään ja se muuttui rajummaksi koko ajan. Kerran menin kotiin naama sen näköisenä, että puolituttu ei olisi välttämättä edes tunnistanut. Nenä oli melkein murtunut ja silmät olivat molemmat mustina seuraavan viikon. Otsassa oli ollut sellainen haava, että se oltiin jouduttu tikkaamaan. Yksi hammas oli myös lohjennut. Mutsille olin kertonut kaatuneeni portaissa ja ihme ja kumma hän oli uskonut. Tosin olin joutunut monta kertaa vakuuttamaan, etten valehdellut.

Lukiossa kiusaaminen oli loppunut. Vanhat kiusaajat olivat yhä samassa koulussa, mutta he olivat olleet turhankin hiljaa kokoajan. Varmaan suunnittelivat jotain vielä hirveämpää jollekin upealle päivälle. Eipä olisi ihme. Yläasteella, yhdeksännen vuoden päättäreissä nämä olivat päättäneet ottaa minut mukaansa metsään ja yrittäneet sitoa puuhun köydellä. Olin kuitenkin ollut varautunut ja ottanut taskuuni puukon. Kun he olivat jättäneet minut sinne, olin katkaissut köydet ja juossut metsän läpi toista kautta kotiin. Todistus ja kaikki mahdollinen oli jäänyt koululle, mutta olin saanut ne postissa itselleni. Sitäkin oli ollut kiva selitellä äidille.

Tunsin liikettä vieressäni ja katsoin taas Nikoon. Tämä möyri hetken aikaa etsien kivaa asentoa, kunnes asettui taas paikoilleen. Aloin silittämään hiusten sijasta tämän kylkeä, joka sai Nikoon uudestaan liikettä. Pojan silmät aukesivat pienesti, kunnes tuo nosti katseensa minuun. "Herätinkö?" kuiskasin nuoremmalle. Niko oli aivan rättiväsynyt. Tuo katseli minua kuin toista maailmaa, josta ei ymmärtänyt mitään. "Mmiks sä oot hereillä?" tuo mumisi söpösti. "En saa vaan unta" sanoin ja siirryin katsomaan edessä olevaa seinää. Suoraan edessä oli Nirvanan bändijuliste.

Niko hieraisi silmiään, kunnes nousi toisen käsivartensa varaan. Peitto nousi sen verran, että viileä ilmavirta tuulahti koko kropan yli. Se nosti ihokarvat pystyyn.

Niko katseli minua hetken aikaa. Käänsin pääni tämän suuntaan ja katsoin takaisin. "Onks sulla uniongelmia?" Niko kysyi kuiskaten. Katsoin pojan silmiä hetken aikaa, kunnes nyökkäsin. Niko haukotteli kerran. "Mun iskällä on unilääkkeitä. Sopiikohan ne sulle?" Niko sanoi, joka sai itseni nousemaan istumaan. "Onko?" kysyin hieman innostuen. Niko nyökkäsi ja nousi hankalan näköisesti istumaan sängyn reunalle. Tämä raahautui huoneensa ovelle ja viittoi minua seuraamaan.

Kävelin Nikon perässä hämärään keittiöön. Koko talo tuntui todella viileältä ja jostain päin taloa kuului kaappikellon tikitystä. Se oli jotenkin rauhoittavan kuuloista.

Niko alkoi penkoa yläkaappeja mahdollisimman hiljaa ja minä nojasin keittiönpöytään. Pian Niko löysi käteensä lääkepurkin, jonka etiketti näytti tutulta. Luin nopeasti purkin tiedot läpi, kunnes otin yhden pillerin ja laitoin sen suuhuni. Olin oppinut nielemään ne ilman vettä. Niko katsoi vierestä kuin odottaen, että jotain tapahtuisi. Odotin hetken, että pilleri meni varmasti alas, kunnes annoin purkin Nikolle. "Kiitti" sanoin samalla, kun Niko laittoi sen kaappiin. Niko sulki kaapin, jonka jälkeen käveli eteeni. Odotin hetken mitä tämä tulisi tekemään, kunnes tuo kiersi kätensä ympärilleni ja halasi. Halasin tuota takaisin. Niko painoi päänsä kaulaani vasten ja asetti pusun siihen. Nostin toisen käteni Nikon takaraivolle ja aloin silittämään sitä.

Seisoimme siinä hetken aikaa, kunnes Niko nosti päänsä ylös ja katsoi taakseni. "Joel, kello on kohta yks. Mennäänkö takas nukkumaan?" tuo ehdotti ja katseli taas kasvojani. Nyökkäsin.

Niko lähti ohjaamaan minua kädestä pitäen takaisin huoneeseensa. Suljin huoneen oven perässämme ja Niko työnsi minut sängylle. Pieni naurahdus karkasi huuliltani, kun Niko tuli makaamaan päälleni. Siirsin hieman Nikon tyynyä, jotta sain sen pääni alle. "Herätät mut sitten heti, jos tuntuu ettei tuu uni" Niko sanoi ja tuntui olevan jo unen rajamailla. "En mä voi luvata mitään. Sä oot niin söpö, kun nukut" sanoin ja aloin taas silittää Nikon hiuksia. Vedin toisella kädellä peiton päällemme, kunnes hain mukavamman asennon ja syvennyin taas täysillä Nikoon. "Nuku hyvin Niko" sanoin kuiskaten. Niko ei vaikuttanut enää olevan kykeneväinen vastaamaan, mutta pystyin erottamaan hiljaisen "Hyvää yötä Joel"-lauseen.

Syvennyin tuijottelemaan Nikoa, sekä Nikon huoneen kattoa. Enimmäkseen tosin Nikoa. Jossain kohtaa yötä taisin nukahtaa hieman levottomaan uneen, mutta oli sekin sentään unta. 

-----

Hieman lyhyempi luku, mutta nyt oli Joelia!