HARHAANJOHDETTU

10. Joulu

Ai, että! Joululuku ihan ajallaan. Mallikas suoritus, vai mitä? B) 
Okei, ehkei pidä ylpeillä ihan perus aikataulussa kestämisellä...
Tässä nyt tosiaan tämä jouluisempi luku. Hieman normaalia pidempi.

Jos sulla on nyt joulun takia muita kiireitä, niin ei tietenkään tätä
tarvitse jäädä lukemaan, vaan ole siellä tunnelmoimassa. Mutta
jos tämä nostattaa joulufiilistelyä, eikä sulla satu olemaan
sen kiireisempiä suunnitelmia, niin nauti ihmeessä luvusta! ^^

Ihanaa joulun aikaa ja uutta vuotta!
Me näemmekin seuraavan luvun parissa vasta ensi vuonna :o

***

TW: itsetuhoisuuteen liittyvät aiheet(muutamassa kohdassa)

Suljin henkilökunnan huoneen oven perässäni ja kävelin pois koko kaupan alueelta. Joululoma alkoi viimein.

Koululaisia pyöri kauppakeskuksessa alkaneen joululoman johdosta. Itselläni se kesti kuitenkin vaivaiset neljä päivää, plus viikonloppu. Kaupassa tarvittiin myyjiä myös joulun aikaan. Mutkin oli ilmeisesti luokiteltu niin tarpeelliseksi.

Huomenna olisi jouluaatto. Tuntui oudolta ajatella, mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtua vuoden takaisen jälkeen. Lähinnä reilun kuukauden aikana mun koko elämä oli muuttanut suuntaansa aivan toiseen.

Okei, tuo kuulosti joltain fitness-mainokselta.

Mersu oli parkissa kaupan edessä. Kauempana nauroi isompi teiniporukka. Niillä näytti olevan jotain vettä vahvempaa matkassa. Tuli omat kotibilekokemukset taas mieleen. Alkoholi ei sopinut mulle.

En ollut uskonut äitiä ja isää ja heidän varoituksiaan. Eivät ne mua kyllä kamalasti koittaneetkaan rajoittaa, koska tiesivät ettei ne kotiaresteilla saisi mua pidettyä aisoissa. Olin liian sekaisin ja hukassa. En omistanut Sampan lisäksi oikeita ystäviä ja tulevaisuus oli näyttänyt hämärämmältä kuin autotie aamuyön sankassa sumussa. Olin vain sekoillut menemään kuuntelematta lainkaan sydäntäni tai unelmiani. Ehkei niitä vain mahtunut sen ahdistuneen pojan päähän.

Joka bileet oli mulle vaan mahdollisuus unohtaa tulevaisuus kittaamalla pää täyteen promilleja. En osannut asettaa rajoja itselleni tai tajunnut seurauksia ajoissa. Vatsahuuhtelu sattui olemaan siitä hyvä esimerkki. En ymmärtänyt ollenkaan, millaisia riskejä otin. Olisin voinut tappaa itseni kaikella sillä alkoholimäärällä. Ehkä se olikin ollut se tavoite.

Nyt kaikki tuntui vain niin kaukaiselta. En osannut enää nähdä tilanteina teini-Noelin aivoilla. Olin vain huolissani. Jollain tasolla kai säälin sitä Noelia. Se ei tiennyt huomisesta yhtään enempää kuin seuraavasta tunnistakaan - tai eihän kukaan tiennyt, vaikka niin väittäisikin. Jokainen henkäys oli kuitenkin vain tuuria ja jokainen askel merkki siitä, että seisoi vielä omilla jaloillaan.

Mersu liikkui muiden autojen joukossa yhtä lailla kuin yksi ihminen muiden seitsemän miljardin seassa. Eikä se seitsemän miljardia olentoa maapallolla ollut mitään verrattuna avaruuden mittakaavaan.

Loppujen lopuksi kaikki oli mitätöntä. Ehkä se oli ollut mun ajatus silloin yläasteella ja pitkään sen jälkeenkin. Ajattelin, ettei mikään merkitse yhtään mitään. Me oltiin kuitenkin niin pieni tekijä kaiken keskellä, että oli aivan sama olinko elossa vai en. Otin riskejä ja elin vain sekunti kerrallaan. Ei siinäkään ollut järkeä, mutta ajattelin ettei mun teot vaikuttaisi mihinkään. Mun vanhempiin ne kuitenkin vaikutti, ja Samppakin oli huolehtinut musta kuin omasta veljestään. Olin itse tahrinut mua ympäröivien ihmisten kuvan itsestäni. Olin pettänyt vanhempani. Kai se oli syy, miksei niitä enää kiinnostanut mun nykyiset sekoiluni. Välillä mä vaan mietin, että ne saattaisivat olla edes vähän ylpeitä musta, jos tietäisivät mun tilanteeni nyt.