HARHAANJOHDETTU

Epilogi

Hirveä kolina kuului jonkin matkan päästä ja sen perässä sateli liuta kirosanoja. Tunnistin ystäväni turhautuneen äänen.

Yritin avata silmäni, mutta minkä tahansa lihaksen liikauttaminen tuntui aiheuttavan järjettömän päänsäryn. Ulkona oli pimeää, samoin sisällä. Lukuun ottamatta keittiöstä olohuoneen puolelle tulvivaa valoa. Samppa riehui siellä jostain syystä jotain vielä tähän aikaan yöstä.

Mistä tää järkyttävä päänsärky mulle yhtäkkiä oli iskenyt?

Yritän huudella sitä, mutta kurkku tuntui ihan saharan autiomaalta. Minkäköhän saakelin pesusienen mäkin olin vetänyt, kun kaikki neste kropasta tuntui kaikonneen johonkin. Kurkku oli ihan pirun karhea ja äänihuulet olivat ilmeisesti lopettaneet toimintansa.

Sain lopulta silmäni auki ja jotenkuten virottua, vaikka edelleen makuullani olinkin. Mun päälle oli levitetty viltti ja pään alla lepäsi pari hiostavaa sohvatyynyä. Olo oli jotenkin tosi väsynyt, vaikken edes muistanut tehneeni mitään järin uuvuttavaa. En uskonut ainakaan ryhtyneeni mihinkään järjettömään urheilusuoritukseen. Mitä tahansa muuta voisin itsestäni uskoa.

Lopulta sain äänen ainakin jollakin lailla kuuluviin ja Samppa ryntäsi olohuoneeseen pää kolmantena jalkana - tai siltä se ainakin kuulosti.

"Mikä olo?" se kysyi ja yritin mumista jotain vastaukseksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Mun ääni ei näemmä kestänyt sen nimen sanomista enempää.

"Mä tuon sulle vettä", se sitten keksi ja pinkaisi takaisin keittiöön.

Päässä löi tyhjää. Ei tosin mikään uusi juttu.

Oltiinko me oltu jossain illanvietossa, kun mun kurkku tuntui niin karhealta vai olinko mä vaan tullut kipeeksi?

En tiennyt, olisiko pitänyt kysyä Sampalta, miksen mä muistanut mitään, mutta saattoihan olla vaan, että olin juonut liikaa ja sammunut. Se olisi ainakin selittänyt muistin menetyksen tän kuivan kurkun lisäksi.

Tartuin vapisevalla kädelläni ojennettuun vesilasiin ja yritin nousta istumaan, mutta vitunmoinen sähellyshän siitä vaan seurasi. Päätä vihloi jok'ikinen yksittäinen liike ja lopulta mun ote petti ja vesilasi kaatui suoraan mun syliin.

Paskanmarjat.

"Voi helvetti sun kanssas", se koetti tukahduttaa nauruaan, mikä ei kuitenkaan onnistunut järin mallikkaasti.

Sen nauru tarttui muhunkin. Ei tosin kyllä pitkäksi aikaa, kun se alkoi sattua vatsaan ja päähän niin helkkaristi. Ainakin se kylmä vesi vähän virkisti oloa, vaikka tuntuikin ihan märältä koiralta tän hikisen viltin alla.

Samppa toi mulle uuden lasin ja antoi sen mun näppeihin vasta, kun olin saanut ruhoni nostettua tukevasti sohvan selkänojaa vasten. Päässä jomotti kyllä edelleen inhottavasti, mutta yritin sivuuttaa sen.

Hitto, että vesi saattoikin maistua hyvältä.

Mun poskea pitkin valui vielä noro, jonka pyyhin käteeni. Hengittelin hetken ennen kuin uskaltauduin avaamaan suuni uudemman kerran.

"Miks mulla on näin paska olo?" kuulin oman rohisevan ääneni sanovan. Kuulostin siltä kuin olisin polttanut ketjussa viis vuotta.

"Etkö sä muista?" Samppa hämmentyi.

Joko se kysyi sarkastisesti tai sitten mun olisi oikeasti pitänyt kyetä muistamaankin jotain.Ilmeisesti tuo jälkimmäinen vaihtoehto. 

Ainakin ystäväni ilmeestä päätellen.

"Pitäisköhän meidän kuitenkin mennä käymään vielä terveyskeskuksessa?" se pohti ääneen.

Terveyskeskuksesta tuli mieleen Maria.