Joel:
Istun koulunkäytävällä yksin, minun ohitse menee monia muita. Kukaan ei kiinnitä minuun huomiota, minä olen vain se pitkähiuksinen, bändipaitoja päällä oleva paska josta kukaan ei välitä yhtään. Luulisi että sentään lukiossa jo puututtaisi kiusaamaan ja ajateltaisiin nuorien hyvinvointia myös mutta ei. Luulin että saisin olla rauhassa, kunnes minut revittiin käytävältä ylös ja joku piti minua seinään vasten. Minua pelotti ihan hirveästi mutta jos olisin itkeny, olisin antanut noille syitä kiusata minua enemmän joten en sitä tehnyt. Odotin tuomiotani, mutta joku huusi noille että lopettaa ja nuo ilmeisesti säikähtivät aika paljon ja lähti menemään.
Istuin käytävällä ja koitan katsoa kuka tämän lopetti ja huomaan edessäni luultavasti minua hiukan lyhyemmän blondi hiuksisen pojan, tuon hiukset ovat pitkät ja vaaleat. Tuo näyttää mukavalle, mutta en ehkä ala ketään ulkonäön perusteella arvostelemaan kyllä tuo voi olla ties millainen kusipää.
"Eikai sua sattunu?" Kysyy tuo poika
Pudistan päätäni, sillä en uskalla sanoa mitään.
"Mikä sun nimi on?" Tuo edelleen minulle tuntematon poika kysyy, koittaen saada jotain keskustelua.
"Joel"
"Okei, mä oon Joonas, millä vuosikurssilla sä oot?"
Minua häiritsee en halua puhua näin paljoa, en ole näin sosiaalinen mitä tuo.
"Tokalla"
"Okei mä oon ekalla" nyökkään taas vastaukseksi
Nousen ylös maasta ja lähden vessaan haluan olla rauhassa, haluan itkeä.
Menin vessaan ja istuin vessanpöntön päällä ja en jaksa edes mennä tunnille vaikka sinne minun pitäisi mennä. Ajattelin että voisin mennä puhumaan mun lempi opelle koska se toivottavasti ymmärtäis. Lähdin vessakopista pois ja lähdin Marin eli lempiopettajani luokkaa päin ja löysin hänet. Hän oli juuri lopettamassa tuntia ja odotin luokan ulkopuolella, sillä ovessa on ikkuna ja nään että siellä on oppilaita. Oppilaat lähti luokasta pois ja luokka on tyhjä joten menen sinne.
"Voinko mä jutella sulle et ehiks sä vai onks sul kiire johonki?"
"Ei oo kiire mihinkään, tuu vaa peremälle ja laita vaikka ovi kiinni"
Nyökkään ja menen sulkemaan oven, sieltä suuntaan pöydän päälle istumaan ja huokaisen.
"Kerro ihan omaa tahtiin" Mari kehoittaa.
"No siis, mua on kiusattu koko kouluajan ja edelleen kiusataan se on enimmäkseen fyysistä.." pidän tauon "ja mulla menee muutenki aika huonosti, mulla ei oo kavereita, ja no ööm mulla on paljon itsetuhosia ajatuksia ja ja...viiltelen.." selitän yhteen putkeen, nyt vain odotan mitä Mari vastaa.
"Toi on todella ikävä tilanne, ootko sä koskaan käynyt puhumassa millekkään kuraattorille tai psylogokille?"
Pudistan päästäni ja katson varpaitani muka kiinnostuneena
"Hei tiiäksä sen sellasen pojan Joonaksen joka on ekalla?" Mari kysyy yhtäkkiä.
"Joo tiiän miten niin?"
"Eiku sekin on kiinnostunut musiikista ja soittaa ilmeisesti kitaraa että te voisitte tulla kyllä hyvin toimeen"
"Okei no ööm voinhan mä koittaa tutustuu siihen"
"Sepä mukava kuulla"
Nousin ylös pulpetin päältä ja lähden kävelemään ovelle päin.
"Kiitos ja moikka"
"Moikka" kuuluu vastaus luokasta
Lähden kävelemään paikkaan missä yleensä hengaan, siellä ei ole yleensä melkeen ketään. Minulla on koulua vielä pari tuntia mutta tässä kohtaa on ruokavälkkä ja en halua mennä syömään.
Paikkani on koulun sivussa pieni käytävä jonka päässä on ikkunalauta ja siinä on kiva istua.
Mutta tällä kertaa kun menen sinne huomaan että siellä istuu joku muu, olin kääntymässä mutta tuo on se poika se Joonas joka auttoi minua ja se ketä Mari sanoi että kannattaisi tutustua joten ehkä otan riskin ja menen puhumaan hänelle.
Astelen varovasti lähemmäs häntä, huomaan hänen hiukan innostuneen katseen.
"Moi.." sanon hiljaa
"Moiii, eksä oo se tyyppi kenet mä näin jo"
"Joo mä se oon, sitä vaa mietin et haluisiksä tutustuu meinaan en omista kavereita ja joo"
"Totta kai haluan"
Nyt skipataan aikaa pari kuukautta
Istumme minun huoneen sängyllä Joonaksen kanssa ja meillä on hauskaa meillä on todella kaksmielistä läppää ja musasta yleensä puhutaan ja olemme tosi samanlaisia.
Joonas kiipeää syliini meillä siis tosiaan on tässä ajassa tullut kunnon bromance ja me saatetaa vaa tulla toistemme syliin ihan normaalisti tai vastaavaa välillä suudellaan läpällä toisia, ei kylläkään julkisilla paikoilla. Joonas istuu sylissäni ja katsoo puhelinta, minä silittelen tuon hiuksia ja katon mitä tuo tekee puhelimellaan. Joonas laittaa puhelimen pois ja nyt hän makaa päälläni hymyilimme toisillemme, ja joonas painaa kaverillesesti huulensa omilleni tämä on mukavaa tässä voisi olla ikuisuuden.
"Sä oot mulle tosi tosi tärkee muista se jooko" Joonas sanoo hymyillen.
"Muistan säkin oot tosi tosi tärkee mulle"
Hymyilimme toisillemme ja siihen me jäätiin, tässä on hyvä.
***
Sanoja: 700
Omistaispa tälläsen kaverisuhteen jonku kaa.
Tässä vaa kerron semmosen asian että en usko rakkauteen ennenku en itke enää Joelin perään eli en usko rakkauteen varmaan ikinä :D
YOU ARE READING
One Shots// Blind Channel
FanfictionYksittäisiä tarinoita bc jätkistä, kirjoittelen näitä kun on aikaa ja ideoita ja julkasen sillon tällön ideoita ja shippejä saa aina ehottaa ja mahdollisesti koitan tehdä niitä sitten. Kiitos ja hei.
