One Shots// Blind Channel

Kaiken tän jälkeen

Tw:
Itsemurha

Joel:

Odottelen böndikaveriani ja poikaystävääni Joonasta, hänen olisi tarkoitus tulla minun luokseni viettää iltaa ja muutenkin vaan hengailla.

Ovikello soi joten lähden heti ovelle, ja oven takaa paljastuu kukaan muu kuin Joonas, menen halaamaan häntä heti, hän halaa minua takaisin.

Istumme sohvalla Joonas on sylissäni ja katselee leffaa ilmeisesti semi kiinnostuneena. Joonas on ollut kauhean apea ja hiljainen päätän kysyä tästä asiasta Joonakselta.

"Hei Joonas saammä kysyy yht juttuu?" Kysyn ehkä jopa hieman epävarmasti. "Joo miks et sais" hän vastaa ja laittaa elokuvan pauselle ja kääntyy silleen että näkee kasvoni. "onks sul kaikki hyvin, oot ollu kauhean hiljainen ja apea" sanon. "Ööm no sanotaan suoraan..mitään kiertelemättä.." "Mene jo asiaan" keskeytän hänet. "No haluisin erota" tuo sanoo hiljaa. "Mut mut miks? Ei ei tää ei voi mennä näin sano et tää on unta" "joel tää ei oo unta.." "ja tää ei vaan toimi enään säkin oot ihan varmasti huomannut sen" joonas sanoo ja nousee ylös ja lähtee ovesta ulos.

Minä makaan sohvalla itkien tuntikausia ja ilmeisesti myös päiviäkin en vain pysty. Mutta minun rauhani keskeyttää ovelta kuuluva koputus joka ei lopeta joten lähden hitaasti kävelemään ovelle, en halua avata ovea näytän ihan kauhealle silmäni on punaiset ja turvonneet, ja muutenki kasvoni ovat punaiset. Avaan oven ja huomaan siellä olevan Joonas, voi helvetti mietin että en avaa ovea mutta lopulta avaan oven. "Täs on sun huppari, joka oli jääny mun luo, aattelin et haluut sen. En tee sillä mitään" otan hupparini vastahakoisesti käteeni. "Joonas tuuksä jo" kuulen käytävästä ja nään jonkun naisen siellä. "Vaihoit mut sit tohon muijaa" totean hiljaa. "kaiken tän jälkeen sä vaan vaihat mut johonki random muijaan" alan melken huutamaan samalla kun itken. "Ei me olla yhessä" "Joonas ihan sama mua ei kiinnosta, kumminki vaihoit mut tohon vitun muijaan" itken. Joonas seisoo hiljaa edessäni tietäen mitä pitäisi sanoa. "Joonas et vittu oo tosissas mä vittu oon täällä miettiny itsemurhaa, ranteiden avaamista ja sä oot vaa pannu jotain muijaa, kiitos ihan vitun paljon" sanon ja paiskaan oven kiinni ja tipahdan lattialle istumaan sikiöasentoon ja itken samalla.

Puen kengät jalkaan, otan puhelimeni mukaan ja lähden ulos. Ulkona on kylmä, mutta minua ei kiinnosta sellaiset seikat. Näen määränpääni eli sillan jonka alla menee autotie tarkemmin moottori tie. Menen istuskelemaan sillan päälle, tässä minä istun ilmaan minkäälaista kiirettä. "JOEL ÄLÄ TEE SITÄ" kuulen huudon käännyn taakseni siellä on bändimme toinen solisti eli Niko. "Tuu pois sieltä" niko anelee. "Emmä haluu" "Joel rakas hommataan sulle apua, ettei sun tarvi kärsiä yhtään enempää"

"Niko hei kuuntele, kaikki tarinat ei pääty hyvin ja tää on tämmöi tarina että se ei pääty onnellisesti, älä syytä siitä itteäs ja sano jätkille ettei syytä itteään siitä varsinkaan Joonas, asiat vaan menee välillä tälleen. Nyt on mun aika lähtee" "Joel ei asiat voi korjata ja tää on sellai asia jonka voi korjata" niko anelee taas. "Niko kun tää on just sellai asia mitä ei voi korjata" otan puhelimeni ja otan bändin Whatsapp ryhmän esille ja alan kuvata videota. "Jätkät nyt on sellai homma että tää elämä on mun osalta ohi, jatkakaa maailman vallotusta, ja hei älkää syyttäkä nikoa tai varsinkaan Joonasta mistään tää ei oo niiden vika, kattokaas kun mun tarinalle ei oo onnellista loppua pitäkää hyvää huolta toisistanne, toteuttakaa mun unelmaa mun puolesta mä vahdin teitä jostain tuolta pilvien päältä" lopetan lauseeni lähetän videon ja annan puhelimeni Nikolle jonka posket on ihan märät kyynelistä. "Kiitos niko ihan tosi paljon me nähdään jossain toisessa elämässä" "EIII" kuulen kun pudottaudun sillalta alas autotielle.

Timeskip vuosi.

Niko:

Kävelen mustat ruusut käsissäni, näen ympärilläni paljon hautakiviä etsin oikean välikön missä sijaitsee hauta mitä minä etsin. Menen oikean haudan luokse ja lasken hautakiven eteen mustat ruusut hienosti asettelen lasken myös haudan eteen kynttilän ja sytytän sen. Sitten astun kauemman haudasta ja katson hautakiveä "Joel erik salomon Hokka 5.10.1993-12.2.2022" siinä hän on. Sitten katson taivaalle jossa näkyy sateenkaari joel on täällä tukenani.
Poskellani valuu kyynel vana.

***
Sanoja: 645
En lukenut läpi, eli luultavasti kirjotusvirheitä en vaan ois pystynyt lukee tätä läpi ja itkin ihan kauheesti tätä kirjottaessa.