Joel:
Tänään on keikka alahärmässä se on siis lähellä seinäjokea, keikka on poverparkissa. Meillä on pitkä matka sinne Helsingistä. Minulla ja ilmeisesti myös meidän kierue managerilla alkaa mennä hermo muihin ihmisiin ja varsinkin Joonakseen sillä hän huutaa ja metelöi koko ajan jotain. Santeri meni jonnekin bussin nurkkaa ja päätin mennä katsomaan onko hänellä kaikki hyvin. Menin katsomaan yhdestä sängystä oliko hän siellä ja siellä hän oli.
Menin istumaan sängyn reunalle. "Onks kaikki hyvin?" Kysyin tämä on uhkarohkeaa mutta voivoi.
Tuo pudistaa päätään.
"Haluutko kertoo?"
Tuo pudistaa uudelleen päätään, minä nyökkään ja alan silittää tuon hiuksia en tiedä mutta ne ovat ihanat ja santeri muutenki on todella ihana en tiedä mikä minuun on tullut.
"Voitko tulla makaa mun viereen ja laittaa ton verhon kiinni?"
"Joo totta kai"
Menin tuon viereen makaamaan ja laitoin verhon kiinni ja jatkoin tuon hiusten silittämistä.
Timeskip pari tuntia.
Olimme nyt alahärmässä ja menimme meidän hotelliin ja sieltä meidän huoneisiimme meinaan keikka on vasta huomenna.
Nyt oli hassut huone jaot meinaan Aleksi & Niko, Joonas & Olli, Tommi ja Janne, minä& Santeri ja Roope meni yksin omaan huoneeseen.
Raahasin omat tavarat minun ja Santerin huoneeseen ja huomasin että täällä oli vain yksi sänky ja se oli parisänky no ehkä me kumminkin pärjäisimme tai ainakin toivottavasti.
Santeri tuli myös huoneeseen ja rojahti suoraan sänkyyn makaamaan. Lähdin käymään vessassa ja katsoin itseäni peilistä en kestä sitä miltä näytän en ole muutenkaan melkeen ikinä pitänyt ulkonäöstäni vaikka niin itsevarmalta kun vaikutankin. Sitten tein tarpeeni vessassa ja lähdin takaisin sängylle makaamaan, mutta huomaan että santeri nyyhkyttää/itkee. Menen hänen luokseen ja alan taas vaihteeksi silittämään tuon hiuksia, en kysele mitään sillä se on ärsyttävää joten annan vain olla ja santeri puhuu jos puhuu.
"Musta tuntuu et kaikki vihaa mua" santeri avaa asiaa.
"Miks susta tuntuu tältä?"
"Noku oon kaikkien mielestä se 'angry tour manager' ja no sitä oon mutta siit vittuillaan ihan hirveesti ja emmä tiiä yliajattelen kaikkee ni joo"
"Santeri santeri sä kyllä oot se angry tour manager mutta oikeest jos sä et olis ni ei me selvittäis hetkeäkään, kadotettais kaikki ku ei me jakseta ajatella järkevästi mitään"
Tuo nyökkää ja on vaa hiljaa, hän selkeästi miettii asioita ja kysyy että voisinko halata häntä vastaan tottakai myöntävästi. Menen makaamaan Santerin kanssa ja halaan häntä tässä on yllättävän mukava olla.
Minun puhelin soi joten minun piti irrottaa halista pois ja huomaan että Joonas soittaa minulle.
Puhelu: Jh=Joel Jp=Joonas
Jh: Mitä asiaa?
Jp: Ni sitä vaa et tuutteko Santerin kaa syömään?
Jh: ootas ny hetki.
"Mennäänkö syömää?"
"Mennää vaan"
Jh: Joo kyl me tullaan syömään ja onks tänää viel jotai suunnitelmii?
Jp: Ei oikeen mietittii baariin menemistä mut ei kummiskaa känniin asti juoda
Jh: Joo minä en oo krapulassa huomenna vetämässä keikkaa
Jp: Joo, no tulkaa kohta syömään
Jh: Juu
Lopetin puhelun ja laitoin puhelimeni yöpöydälle.
"Onks kaikki ny vähä paremmin?"
Tuo nyökkää ja hymyilee pienesti.
Nousen sängystä ylös ja menen etsimään vaatteitani sillä en halua mennä shortseissa tuonne, siellä on meinaan ihan varmasti meidän faneja. Huomaan kuinka Santeri kattoo minua kun vaihdan vaatteita ja kun hän tajuaa että tajusin hän punastuu ja kattoo lattialle. Menen tuon luokse.
"Oot söpö ku punastut" kuiskaan tuon korvaan. Tuo on sen jälkeen vielä punasempi.
"Mennääkö?" Kysyn kun sain vaihdettua housut minulla on päällä reisitaskuhousut ja musta perus huppari olempas värikäs, minulla on päässä vielä aurinkolasini ja huppu päässä eli perus mun asu. Poistuimme huoneesta ja santerilla taisi toivon mukaan olla huoneen avainkortti.
Kävelimme hissille, olimme vissiin viimeset ja minä vain nojaan hissin seinää ja jostain kerroksesta hissiin tulee muitakin ja Santeri tulee lähemmäs minua ja huomaan että nuo on jotka meidän kanssa hississä on niin tajunneet ketä olemme tai ainakin Santerin jos ei minua.
Löysimme muut jo pöydästä ja selkeesti ootti meitä.
"Vittu vihdoin teki sallitte tulla paikalle" joonas tuhahtaa.
En jaksanu kommentoida asiaa melkeen mitenkään vaan aloin syödä ruokaa, mutta tunnen jonkun tuijotuksen minussa ja alan katso ympärilleni ja huomaan jonkun fanin kuvaavan minua ja minulla meni moti syödä en sanonut jätkille mitään vaa nousin pöydästä ylös ja lähdin kävelemään hissille päin.
Pääsin hissiin ja sieltä tuli jotain ja menin sinne vaan kunnes hissiin tuli joku about minun ikäinen nainen, joten suomalaisena menin hissin reunaan ja nojasin seinääni takana.
Tuo nainen oli koko ajan minua lähempänä, hän alkoi koskea minuun. En pystynyt kieltää tuota meinaan minua ahdisti aivan liikaa tämä tilanne. Tuo laittoi kätensä lantiolleni ja yritti laittaa kättänsä housuihini, otin tuon naisen kädestä kiinni ja otin sen pois sieltä missä se oli ja minun onnekseni hissin ovet aukesi ja pakenin tuota naista ja lähdin kävelemään minun ja santerin huoneen ovelle mutta tajuan että minulla ei ole avainkorttia mukana joten jään vaan istumaan oven eteen käytävälle.
Pian Santeri tulee käytävälle ja avaa minulle oven ja astuu itsekkin sisälle. Lopulta rysähdän sängylle makaamaan ja itkemään. Santeri tulee viereeni makaamaan ja alkaa kanssa nyyhkyttämään.
Kaksi rikkinäistä sielua yhdistyy ja siitä tulee yksi yhtenäinen sielu. Onko Santerin ja Joelin välillä jotain? Sitä ei varmaan koskaan saada tietää se on noiden kahden parikymppisten miesten salaisuus.
***
Sanoja:827
Tätä oli hauska kirjottaa ja kirjotin tätä ihan kauheen pitkään
<3
ESTÁS LEYENDO
One Shots// Blind Channel
FanficYksittäisiä tarinoita bc jätkistä, kirjoittelen näitä kun on aikaa ja ideoita ja julkasen sillon tällön ideoita ja shippejä saa aina ehottaa ja mahdollisesti koitan tehdä niitä sitten. Kiitos ja hei.
