James ja Lily nousivat hitaasti ylös. Heidät oli tungettu ikkunalaudan alle, kun ihmiset olivat yrittäneet löytää itselleen suojapaikkaa.
"Dumbledore tiesi näin tapahtuvan", James sanoi vahingossa ääneen. Lily katsoi häntä kummastuneena. Jamesin teki mieli puraista kieltään. Dumbledore oli käskenyt olla kertomatta kenellekään. James ei halunnut valehdella Lilylle. Varsinkin ottaen huomioon, että jos todellinen sota alkaisi, Lily olisi ensimmäisiä, joiden perään Voldemort lähtisi.
"Dumbledoren kutsui minut ja Kuutamon työhuoneeseen ja kertoi valmistelevansa joukkoja Voldemortia vastaan", James kertoi ympäripyöreästi.
"Miksi juuri teidät?", Lily kysyi hätkähtämättä lainkaan. "Ei millään pahalla."
James kohautti olkiaan.
"Juuri nyt ne joukot olisivat hyödyllisiä", Lily mutisi hiljaa. "Meidän pitää lähteä auttamaan."
James nyökkäsi ja he suuntaisivat jo kohti ovea, kun James pysähtyi paikoilleen.
"Sinä olet jästisyntyinen", James sanoi hiljaa.
"Hyvä huomio", Lily kohotti kulmiaan. "He tappavat minut yhtä hyvin täällä kuin ulkonakin."
"Mutta-", James yritti väittää vastaan. Lily katsoi häntä terävästi.
"Katsokin, että et kuole", James uhkasi. Lily naurahti ja nyökkäsi.
James ja Lily olivat ehtineet juuri ja juuri astumaan ovesta ulos, kun he olivat jo saamassa kirouksesta.
"Estous", James torjui ja päätyi kaksintaisteluun nuorta naista vastaan, jota hän ei voinut tunnistaan kasvoja peittävän maskin vuoksi.
"Kidutu", nainen kikatti kimeästi. James olisi voinut vannoa, että oli kuullut samaisen kikatuksen jossain aiemmin. Jamesin vieressä Lily yritti estää kahden kuolonsyöjän kirousyritykset.
"Estous", James torjui helposti. "Onko tämä oikeasti paras mihin pystyt?"
Nainen hymyili verkkaisesti.
"Tainnutu", James loitsui. Taika ei osunut naiseen päinkään.
"Onko tämä oikeasti paras mihin pystyt?" nainen pilkkasi. "Kidutu!"
James ei ehtinyt väistää punaista sädettä. Jamesista tuntui kuin jokin olisi yrittänyt imeä kaikki hänen sisuskalunsa ulos. Hänen luitaan poltti ja hänen koko kehonsa tuntui halkeavan kahtia. James näki valkoista. Hänen korvissaan soi. Maa alkoi katoamaan Jamesin alta.
"Kangistumis tyystilus!" Lilyn ääni kuului vaimeana huminana. Kirous raukesi. James romahti polvilleen maahan. Lily kyyristyi hänen eteensä, mutta James näki vain sumua. Lily nousi seisomaan hänen eteensä ja ojensi Jamesille kätensä.
"Pystytkö jatkamaan?" Lily kysyi huolestuneena. James nyökkäsi. He eivät enää yrittäneet taistella erikseen.
***
Matami Puddifootin ikkunat pirstoutuivat. Sirius ja Isla eivät ehtineet näkemään kaaoksen aiheuttajaa. Oppilaat kirkuivat ja poukkoilivat ympäriinsä. Ensiluokkalainen oli juossut ovesta sisään ja kyyristeli pienen pöydän alla humisten jotain.
"Mitä ihmettä?" Isla kysyi. "Ei kai vain-".
"Minä lähden ottamaan selvää ja etsimään muut", Sirius ilmoitti heti. "Pysy sinä täällä."
Isla tuijotti häntä tyrmistyneenä.
"Minun ystäväni saattavat olla vaarassa, joten saat luvan ottaa minut mukaasi", Isla puuskahti. "Eikä meillä ole aikaan jäädä riitelemään, joten älä edes kuvittele panevasi vastaan."
YOU ARE READING
Viimeiset II Kelmien tarina
FanfictionOn vuosi 1977. Kelmit, Lily Evans ja hänen ystävänsä aloittavat viimeisen vuotensa Tylypahkassa. Kelmit ovat valmiita tekemään viimeisestä vuodestaan ikimuistoisen. Lilyn ainoa tavoite on vältellä Jamesia parhaansa mukaan. Vuoden aikana he kasvavat...