En

35 4 4
                                    

Aleksi
Herään. Huoneessa on melkein pilkko pimeetä. Ainut valo mitä näkyy on auringon valo joka tulee verhojen välistä ovea kohti. Olen lusikassa Ollin kanssa. Hän halaa minua tiukasti. Olen pikkulusikkana. Haluaisin alkaa Ollin kanssa mutta en usko, että hän tykkää minusta. Olen tällainen saastainen kusipää. Hän on oikeasti todella komea ja upea ihminen. En vaan ikinä olisi hänelle tarpeeksi. Olisin hänelle liian heikko, liian ruma, liian sotkuinen, liian huono, huono kumppani sekä muuten vaan tylsä ihminen. Ei hän ikinä rakastuisi minuun...

Olli
Hyvää huomenta. Kuulen Aleksin äänen heti kun avaan silmiä vähän. Näen edessäni miehen jonka lyhyet ja mustat hiukset ovat aivan sekaisin. Hyvää huomenta Aleksi. Vastaan ja päästän hänestä irti sekä menen vähän kauemmas hänestä. Ei saa karata kun mulla tulee kylmä. Aleksi valittaa ja tulee aivan kiinni minuun. Ai tulee kylmä vaikka sulla on peitto päällä?? Naurahdan hänelle. Sori en mä sit... Aleksi vastaa ja menee minusta vähän kauemmas. Sori Aleksi en mä sitä pahalla tarkoittanut. Sanon hätäisesti ja vedän hönet haliin. Hän alkaa hymyillä ja halaa minua tiukasti. Sä oot Olli todella ihana ihminen. Aleksi sanoo minulle samalla kun halaan häntä. No kiitos paljon Aleksi. Vastaan hänelle ja hymyilen. Haluan jäädä tähän hetkeen, mutta pitää tekemään aamupalaa.

Päästän Aleksista irti ja nousen. Alan pukemaan päälle. Mul tuli kylmä!! Aleksi rääkyy. Aleksi må meen tekemään meille aamupalaa. Kyllä sä nyt hetken pärjäät. Vastaan ja lähden keittiöön tekemään aamupalaa. Laitan kahvia tulemaan ja laitan leivän teko välineet pöytään. Laitan kaksi kuppia pöytään sekä kaksi lautasta. Kaadan kahvia kuppeihin. Aleksi tule syömään!! Huudan täysiä ja istun pöydän ääreen. Alan tekemään leipää ja katson kun Aleksi tulee keittiöön. Aleksi toi on mun huppari. Totean hänelle kun hän on laittanut minun hupparin päälleen ja omat shortsinsa. No mä lainaan hetken ja ihan vähän vaan, lupaan etten mä sotke tätä paitaa. Aleksi sanoo ja istuu pöydän ääreen. Selvä homma pikku mies. Totean Aleksille ja saan tehtyä leivän. Alan syömään leipää. MIKÄ VITUN PIKKU MIES?!?! Aleksi huutaa ja suunnilleen meinaa hypätä kurkkuuni kiinni. Nii sä olet pikkumies. Sanon ja hymyilen. Mä en enää puhu sulle. Aleksi toteaa ja alkaa tehdä leipää. Hän heittää leivän minua naamaan. Aleksi rauhotu. Totean hänelle. En!!

Yhtäkkiä puhelimeni alkaa täristä. Katson soittajaa. Porko. Vastaan tuolle. Moikka. Kuulen toisesta päästä vain itkua. Hei mikä hätä?? Kysyn. A alisa kuoli... kuuluu Porkon ääni

—————————————-————————————
Mä yritin saada kirjotettua taas vähän valmiiks. Yritän taas vähän tulla aktiivisemmaksi. Jos löydän motivaation taas kirjottamiseen:)

Viimeiseen tanssiin asti (oleksi)Where stories live. Discover now