Alpha's babydoll

Uusi tuttavuus ja viimeinen täydenkuun yö

Esmei*

Join teetäni keittiön pöydän ääressä, katselin samalla ulos ikkunasta, tajuten etten vieläkään ole saanut rakasta puhelintani takaisin. Nyt päätänkin että vaadin sen takaisin heti kun näen Alexanderin, joka ei muuten taaskaan ole kotona. On kulunut jo muutama päivä siitä kun sovin asiat Alexanderin kanssa, ja meidän tunteet ovat kasvaneet, tai no ainakin minun on.

Enkä ole nähnyt Lisaa, se on vain hyvä asia sillä sitä kapista koiraa en haluaisikkaan nähdä. Minua alkaa suututtaa jo pelkkä ajatus hänestä.

Ainiin ja täysikuu on tänä iltana suurimmillaan, se hieman hermostuttaa minua, silloin, kumppani yleensä merkataan, enkä tiedä olenko vielä valmis siihen. 'Olet sinä, kumppani on varmasti hellä ja ihana ja niiin...' lopeta unelmointi Ezidi. Tuolta suteni on kuulostanut koko päivän päässäni, ihanaa, se oli sitten vain sarkasmia.

Kuulin läheltäni yskäisyn ja käänsin pääni ehkä hieman liiankin kovaa, sillä niskassani tuntui ikävä venytys. Vierelläni seisoi pitkä, tummahiuksinen mies jota en ole ennen nähnyt.

? : Anteeksi ei ollut tarkoitus säikyttää kaunotar, mutta tiedätkös missä alffa Alexander on?

Es: Hän ei ole kotona. Kuka olet?

? : Olenpas töykeä kun en edes huomannut esitellä itseäni, olen alffa Frhen, sinisenkuun laumasta. Voit kutsua minua Oskariksi kaunotar.

Nyökkäsin pienesti

Es: Selvä Oskar, minä olen Esmei.

Os: Tietysti kaunis nimi kauniille neidolle, pidän siitä.

Kuulin matalan murahduksen läheltä keittiötä, se oli Alexander.
Käänsin katseeni hänen suuntaansa ja näin että hän oli jo tulossa vierelleni.

Al: En pidä siitä alfa Frhen että lirkuttelet minun kumppanilleni.

Os: Olen hyvin pahoillani, en tiennyt että tämä kukkainen on sinun. Syvimmät pahoitteluni Alfa Mitroz. Ja myös pahoittelut lunalle.

Al: Mitä teet täällä Oskar?

Os: Tulin puhumaan ongelmista reviirini alueella, ja samalla tulin varoittamaan teitä.

Al: Mennään toimistooni keskustelemaan Frhen.

Katselin kuinka miehet katosivat muualle ja olin jälleen yksin keittiössä. 'Mistäköhän ongelmista he keskustelevat', en tiädä Ezidi enkä toisaalta edes tahdo tietää.

~2h myöhemmin

Katselin olohuoneessa televisiota, Alexander oli vieläkin keskustelemassa Oskarin kanssa.

Os: Terve kukkanen, miksi olet täällä yksin?

Es: Eikö sinun pitäisi olla puhumassa Alexanderin kanssa toimistolla Oskar?

Os: hänelle tuli jokin kiireellinen asia, jatkamme sen jälkeen kun hän saa sen hoidettua.

Nyökkäsin pienesti, ja jatkoin ohjelmani katselua.

Os: Kerros kaunotar, jos Alexander on kumppanisi niin miksei sinulla ole vielä merkkiä?

Nielaisin syvään, hänen äkillinen kysymyksenä sai minut hieman järkyttyneeksi.

Es: en...en ole ollut vielä valmis.

Os: Tiedäthän että kaikki kumppania vailla olevat sudet käyvät villinä aina viimeisenä täydenkuun yönä, on riski jossei sinulla ole merkkiä ihollasi kukkanen.

Es: Osaan kyllä huolehtia itsestäni, kiitos vain huolen pidosta.

Oskar oli tullut koko ajan keskustelumme aikana hieman lähemmäs, nyt välillämme oli enää vain muutama askel. Hän yhtäkkiä tarrasi minua ranteista kiinni, olin sohvalla makuu asennossa nyt niin että ranteeni painettiin molemmin puolin päätäni.