Alpha's babydoll

Sinä Suostut Vielä

Alexander*

Istuin autossa matkalla tapaamiseen Raymondin kanssa, ajatukseni samosivat kahden asian välillä, ensinnäkin sen mitä se paskiainen on nyt päänimenoksi keksinyt, ja toiseksi miten Esmeillä menee.

Laskin katseeni sylissäni sijaitsevaan tablettiin ja sen näytöllä oleviin lukuihin.

"ei hitto, nyt on kriittinen tilanne, kuunteletko sä Alexander", ainiin muistinko jo mainita tuosta ilontuojasta, Lisasta. Lisa lähti mukaani sillä Dani tarvitsi jotakin tietoja varjoliljan lauman lääkäriltä. Ja ennen kun kukaan syyllistää minua niin ei en halunnut häntä mukaani, se on vain tavallaan asia mikä täytyi tehdä.

"Mitä nyt taas Lisa" en edes vaivautunut katsomaan häntä päin, hänellä kun tuntuu olevan 'kriittinen tilanne' joka viides minuutti. "Kato, se ämmä joka laitto mun kynnet lakkasi nää kirkkaan punasella, ei tummalla niinkun mä käskin" pyöräytin silmiäni tylsistyneenä ja jatkoin töitä.

~myöhemmin

Pääsin vihdoin nousemaan ulos autosta, tuo matka tuntui todella pitkälle, eikä matkaseurasta ole kauheasti kehumista, oikeastaan ei yhtään. Huomasin heti että alffa Raymond odotti minua jo ulko-oven edustalla, typerä virne naamallaan. 'Voisin pyyhkiä sen pois alle 3 sekunnissa', hymähdin suteni sanomisille, ja totesin mielessäni ettei se ole tällä kertaa mahdollista.

"Hyvää päivää Alexander, ilo nähdä teitä jälleen", katsahdin Raymondia silmiin ja vastasin tälle neutraalilla äänenpainollani "samoin Raymond".
Astelin Raymondin perässä sisälle, ja jatkoin matkaa hänen johdattelemanaan työhuoneeseen.

"No kerro ystäväni, miten sinulla menee", tuhahdin hänen kyselyilleen. "En tullut tänne jaarittelemaan Raymond, tulin puhumaan siitä mistä kirjoitit kirjeeseesi". Raymond päästi suustaan kevyen naurahduksen kunnes vakavoitui taas "aina Sam ja vanha Alexander, aina niin vakava. Mutta olet oikeassa, minulla on kyllä paljon asiaa"

"Puhu sitten asiasi jotta voin lähteä täältä" Raymond käveli työpöytänsä taakse ja alkoi kaivaa jotakin. "Kuules Alexander, tiedän että löysit kumppaninsi ja minulla olisikin ehdotus" päästin kurkustani ulos varoittavan naurahduksen "jos edes aijot mainita kumppanin liittyvän typeriin juoniisi niin vannon että sinusta ei jää jäljelle muuta kuin tuhkat" Axton murisi päänisisällä, hän koki kumppanini olevan uhattu. "Kuuntele edes loppuun ennen kuin alat äristä" hän ansaitsi tuon lauseen jälkeen uuden murahduksen itselleen. "Aloin ajatella ja huomasin että minun tyttäreni on saman ikäinen kuin Esmei, molemmilla on kumppanit ja molemmat ovat jo saavuttaneet sopivan iän ollakseen kaikista hedelmällisiä, vai miten sen nyt ikinä haluaa sanoa" Tunsin kuinka Axton yritti ottaa hallintaa, silmäni olivat varmasti jo pikimustat "jos sanot mitään tyhmää tuosta rumasti suustasi niin en pelkää repiä kieltäsi ulos" Raymond nosti kätensä ilmaan, ikään kuin rauhan merkiksi "kuuntele nyt vain, mietin että sille on suuri mahdollisuus että alatte perustamaan perhettä samoihin aikoihin kuin oma tyttärenikin, mietin että mikä olisi sen parempi kuin kaksi sopuun tulevaa sukua" kuuntelin hämilläni Raymondin sanoja, mitä tuo, vanha käpy ajaa takaa. "Mitä tarkoitat Raymond" hän katsoi minua silmiin nostaen paperin pöydälleen "tarkoitan että jos tyttäreni saa pojan ja te tyttären niin he voisivat olla hyvä pari" naurahdan hieman, en siksi että olisin samaa mieltä vaan siksi että tuo mies on idiootti jos luulee saavansa sanani siitä. "Kuules Alexander, olemme olleet aina sovussa, ja voimme olla jatkossakin jos vain valitset oikein" Katson suoraan Raymondin silmiä "eli ymmärsinkö oikein, jos saan tyttären niin, tahdot että pakotan hänet yhteen mahdollisen lapsenlapsesi kanssa, ja jos en niin purat rauhanaopimuksen?" Raymondin kasvoille nousi ruma virne "Olet nokkela Alexander, juuri sitä minä meinasin, annan sinulle toki aikaa miettiä viellä. Naurahdin kovaäänisesti "jos luulet että suostun olet idiootti, Raymond vastaukseni on ei Ja tulee aina olemaan" sanottua asiani lähdin Raymondin toimistosta ovet paukkuen, kuulin, kuitenkin hänen vielä huutavan "muutat vielä mielesi Alexander, tiädän sen" Axton murisi päässäni, nyt on aika lähteä ulos tästä huushollista.