Alpha's babydoll

Kadonnut Luna

Alexander *

Istuin pihalla sijaitsevassa vajassa. Olin pyytänyt että minut lukitaan sen sisään, sillä en halunnut ottaa riskiä että petän lupauksen ihanalle kumppanilleni.

Tuntui jäätävän tuskalliselle olla hänestä erossa, se oli kuin pisto sydämmessäni. Pisto joka kasvoi koko ajan kivuliaammaksi.
Axton rähisi pääni sisällä, hänellä oli suuri halu merkitä kumppani, mutten salli sitä, en vielä.

Tiesin että Axton voi saada hallinnan minusta hetkenä minä hyvänsä, ja todella toivon että tuo ovi kestää murtumatta.

Alffana tunsin kaikki tunteet kaksikertaa isompana ja voimakkaampana, negatiiviset ja positiiviset sellaiset. Ja nyt tunsin valtavaa ahdistusta siitä etten ollut Esmein vierellä, kaipasin hänen tuoksuaan niin valtavasti. Minulla oli tarve suojella omaa kumppaniani, tulevaa lunaani.

~.
Istuin vajan nurkassa, pidin kiinni rinnastani johon sattui niin paljon että hengittäminenkin tuntui mahdottomalle. Tilannetta ei auttanut villiintynyt suteni, hän murisi minulle jatkuvasti kuinka olen idiootti kun en merkkaa reviiriäni. En pitänyt siitä että Axton kutsui Esmeitä reviirikseen.

'Päästä minut hallintaan niin otan sen mikä meille kuullu', kuulin raivoamista pääni sisällä. Ei Axton me luvattiin Esmeille ettei tehdä mitään ilman hänen suostumustaan. 'Ei, sinä lupasit'.
Pyöräytin silmiäni Axtonin kommentille.

Haistoin jotain yllättävää nenässäni, tunkeutujan.

Yritin haistella tarkemmin kuka on kehdannut saapua reviirilleni ilman lupaani. Oskar.
Murahdin matalasti, miettien mitä hän tekee täällä tän aikaan.

Otin yhteyttä Anttoniin ja muihin vartiossa oleviin susiin linkin avulla, se oli tavallaan kommunikointia ilman että tarvitsi fyysisesti keskustella, se oli viestintää mielen sisällä, tavallaan samalla tavalla kuin miten puhun oman suteni kanssa.

Al: Haistan Oskarin reviirillä, tarkistakaa alue, ja jonkun on pysyttävä Esmein huoneen lähellä varmuuden vuoksi.

Kuulin myöntyvät kommentit.

An: Oletko varma Alexander, miksi hän olisi täällä tähän aikaan?

Anton kysyi minulta yksityisen linkin avulla.

Al: Olen täysin varma, haistoin hänet eikä hajuaistini ole ikinä pettänyt minua.

An: Selvä, Elijah on lunan huoneen ovella vartioimassa, hän raportoi heti jos kuulee tai näkee jotain erikoista.

Al: Selvä.

'Meidän on pakko mennä suojelemaan häntä itse' ei Axton, ei me voida. 'Meidän on pakko' tällä kertaa hän karjui sen pääni sisällä. Älä viitsi, Esmei on turvallisissa käsissä, Nina pitää hänestä huolta ja Elijah on varmistamassa hänen turvallisuutensa.

Suljin silmäni, mieleni oli niin levoton ettei nukkumisesta tulisi varmaan yhtään mitään, mutta pakko yrittää.

~.

Havahduin Antonin huutoon pääni sisällä. Kysyin häneltä miksi hän on noin hädissään, ja mitä on sattunut.

An: Luna on kadonnut, hän ei ole huoneessanne eikä muuallakaan talossa. Hänet on viety.

Silmäni roihahtivat varmasti täysin mustiksi, tunsin raivon kasvavan sisälläni.

Axton tahtoi vallan itselleen ja annoin hänen ottaa sen.

Yritin murtaa vajan ovea kaikin mahdollisin voimin mutta yllätyin nähdessäni kuinka helposti se meni säpäleiksi edessäni, juoksin suorinta reittiä sisälle makuuhuonettani kohti, se oli tyhjä. Kiersin taloa ja sen ympäristöä edestakaisin mutten löytänyt rakkaan kumppanini tuoksua.

Näin kuinka Anton ja muut vartiossa olleet laumani jäsenet tulivat eteeni, kaikilla katse nöyrästi maassa.

An: Olen pahoillani alffa, emme löytäneet lunan tuoksua metsästä, emmekä tiedä missä hän on tai mihin suuntaan hän on mennyt.

Kurkustani pääsi varoittava murahdus.

Al: Hänet on parempi löytää ja pian tai en epäröi hetkeäkään repiä jokaista teistä riekaleiksi omaan hautaanne.

Raivosin sen päin Antonin naamaa, silmäni alkoivat täyttyä punaisesta.

Al: Ja sinä, sinun tuli seistä kumppanini huoneen ovella ja varmistaa ettei hänelle sattuisi mitään, ja siinä sinä säälittävä otus seisot katse lattiassa, et ole mikään taistelia, jos olisit niin olisit pystynyt pitämään lunasi edes turvassa.

Raivosin sen vuorostaan päin Elijahin naamaa, tahdoin repiä hänen sydämmensä ulos, hän on pettänyt luottamukseni häntä kohti

An: Alexander tuo ei tuo lunaa takaisin tiedäthän sen.

Katsoin Antonia murhaavasti, otin häntä kiinni paidan kauluksesta ja riuhtaisin hänet päin seinää, näin edessäni saaliin ja halusin tappaa sen.

Kävelin hänen luokseen ja iskin häntä nyrkillä naamaan niin kovaa kuin pystyin, hän yskäisi suustaan pois verta.

? : Pyydän alffa, anna hänelle armoa, en voi jäädä yksin tulevan lapseni kanssa.

Käännyin ympäri ja näin edessäni naisen jonka silmät olivat vuodattaneet poskilleen kyyneliä, edessäni seisoi Alice.
Katseeni heltyi hieman nähtyäni hänet. Otin askeleen häntä kohti ja kuulin kuinka Anton huusi jättämään hänet rauhaan.

Silitin Alicen hiuksia hellästi.

Al: Olen pahoillani että järkytin sinua ja pienokaista.

Loppuosaa sanoessani katsoin hänen raskausmahaansa. Pienokainen syntyy hetkenä minä hyvänsä

Alice: Pyydän alffa, älä satuta miestäni.

Hymyilin hänelle hellästi, käännyin Antonia päin.

Al: Häivy, pidä huolta kumppanistasi. Ja te muut haipykää myös, antakaa minun olla yksin.

Kaikki poistui, käännyin ympäri ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan kun huomasin Ninan katsoen minua anteeksi anoen silmiin, hän oli itkenyt ja paljon, sen huomasi noista kirkkaan punaisista silmistä.

Nina: Olen niin pahoillani, en olisi saanut jättää häntä hetkeksikään yksin.

En vastannut hänelle mitään, olin liian vihainen kaikille, ja sydämmeni tuntui sille kuin se puristuisi murskaksi.
~.

Istuin toimistossani, katsoin ympärilleni, olin tehnyt aika ison kaaoksen, lattia oli täynnä papereita jotka olin heittänyt alas pöydältäni, rikkinäinen pöytälamppu heitettynä toiselle puolelle huonetta, pöydästä oli lähtenyt pala irti, puhumattakaan joskus ehjänä olleesta ikkunasta.

Istuin vain hiljaa, pitäen kasvot vasten käsiäni. Tarvitsen hänet luokseni, tarvitsen Esmeitä.

Nousin ylös ja tiesin mitä teen. Haen naiseni kotiin ja tapan sen paskiaisen joka uskalsi kajota rakkainpaani.

Kävelin ulos huoneesta huutaen Antonin nimeä, ei aikaakaan kun hän kiirehti luokseni.

An: mitä tarvitsen Alexander, teen mitä vain tahdot.

Al: Etsitään Esmei, Oliver on vaati hänen katoamisensa takana, sanoinhan että haistoin sen piskin reviirilläni.

An: Mutta hänhän voi olla ihan missä vain, ei hän välttämättä pidä lunaa reviirillään.

Al: Me otamme siitä selvää, kokoa lauman parhaat taisteliat, mutta jätä osa vartioimaan tänne, en tahdo enempää kadonneita ihmisiä.

An: Selvä Alffa.

____________________________________

Tää oli nyt vähän tylsä luku mutta ajattelin yrittää kirjoittaa taas Alexanderin näkökulmasta, se on yllättävän haastavaa.

Toivottavasti piditte, kiitos kun luit.