Alpha's babydoll

Halua Ilmassa

Alexander~

En osannut odottaa kuinka hyvältä se tuntuu kun Esmei on viimeinkin kokonaan minun.
Side välillämme on nyt voimakkaampi kuin aijemmin, se tuntuu hyvälle mutta samalla se pelottaa minua. Eikö kuulostakkin hupsulle, alffa joka tunnetaan täysin kylmänä ja pelottomana, on nyt peloissaan jonkin noin pienen ja viattoman naisen takia. Tai ei ehkä hänen takiaan vaan kaiken sen mitä hänelle voisi käydä. Pelkkä ajatuskin siittä että joku riistäisi hänet minulta, saa jo veren suonissani kiehumaan.

Laskin katseeni sylissäni nukkuvaan kaunotareen, hän näytti niin pieneltä verrattuna minuun, niin kiltiltä, kuin enkeliltä.

Siirsin hiuskiehkuran pois hänen kasvoiltaan. Ihastelin jokaista asiaa hänen kasvoillaan, noita pitkiä ripsiä, pinkkiä sävyä poskilla, ja noita herkullisen näköisiä huulia. Laskin hellän suudelman ensin hänen ostsalleen, sitten poskelle, ja viimeiseksi hänen huulilleen.

Kuulin kuinka Esmei mutisi jotakin. Pian hänen silmänsä alkoivat aueta, ne kuitenkin menivät heti kiinni valon osuessa niihin.

Al: Huomenta pikkuinen.

Esmei vaihtoi asentoaan paremmaksi ja alkoi totutella huoneessa olevaan kirkkaaseen valoon.

Es: Paljonko kello on, ja miksi olemme vieläkin täällä?

Hänen äänensä oli hiljainen, hieman rikkonainen ja se sai suteni innostumaan, oli kuitenkin selvää että minun pitää saada se rauhoittumaan.

Al: Vasta kahdeksan, nukahdimme molemmat melkein heti merkkauksen jälkeen, heräsin itsekkin vasta hetki sitten.

Esmei nyökkäsi ja alkoi nousta sylistäni pois, vedin tämän kuitenkin takaisi.

Es: Hei, päästä minut pois.

Murahdin hänelle hellästi, en tahdo päästää häntä vielä syleilystäni, oikeastaan en halua päästää hänestä irti enään koskaan.

Es: Pyydän Alexander, minun on pakko päästä vessaan.

Siirsin hänen hiuksensa toiselle puolelle hänen kaulaansa paljastaen tekemäni merkin. Suutelin sitä hellästi, samalla silittäen Esmeitä ulkoreidestä.
Hän päästi suustaan pienen voihkaisun, se sai minut hymyilemään hänen ihoaan vasten. Siirsin toisen käteni hänen leukansa alle, vedin hänen kasvona lähemmäs, ja suutelin Esmeitä. Esmei vastasi suudelmaani ja pian hellästä suudelmasta tuli intohimoa täynnä oleva kilpailu, kieleni taisteli hänen omaansa vastaan. Hänen huuliltaan karkasi hellä voihkaisu, haistoin hänen innostumisen ilmassa, ja tiesin että jossen lopeta nyt, en voisi pysäyttää itseäni enää ollenkaan.

Päästin tiukan otteeni Esmein ympäriltä hellemmäksi ja katsoin häntä silmiin, näin niissä rakkautta mutta myös halua.

Al: Eikös sinulla ollut vessahätä?

Es: Kyllä, mutta haluan vielä yhden suudelman ennenkuin menen.

Al: en voi pikkuinen.

Esmein ilme muuttui surulluseksi, hänen silmissään vilahti pettymys.

Es: Mikset?

Siirryin aivan Esmein korvan viereen ja kuiskasin hiljaa mutta selkeästi "Etkö tajua mitä vielä yksikin suudelma haistaen samalla kuinka innostunut olet aiheuttaisi? "

Esmein poskille nousi kirkkaan punainen sävy, hän kuitenkin ravisti päätään sanoen samalla "En, pitäisikö siitä ottaa selvää"

Kurkustani karkasi murahdus joka oli täynnä intohimoa ja halua. Tartuin tiukemmin kiinni Esmein lantiosta ja vastasin "Mene nyt, tai otan sinut vasten tuota pöytää"