Alpha's babydoll

Merkkaus

Esmei*

Olimme saapuneet takaisin kotiin Alexanderin kanssa. Hän ei ollut koko tänä aikana päästänyt minua pakoon valvovalta katseeltaan, ja kaiken tapahtuneen jälkeen se loi minulle vain turvallisen olon.

Al: Oletko varma ettei sinua satu minnekkään?

En edes vaivautunut enään vastaamaan tuohon kysymykseen, hän oli kysynyt sen jo niin monesti että se alkoi turhauttaa. Päädyin vain nyökkäämään hänelle vastauksesi.

Al: Kuule kaiken tapahtuneen jälkeen olen miettinyt että...tai itseasiassa keskustellaan siittä sitten kun olet saanut levättyä.

Kiinnostukseni heräsi ja nyt tahdoin tietää mitä hänen päässään liikkui.

Es: olen ihan virkeä, joten kerro vain mitä olit sanomassa.

Katsoin Alexanderia ja näin kuinka hänen aina kovan ja itsevarman kuoren alta pilkotti jotain uutta, ja se jokin oli epävarmuus.

Al: Sanoin aijemmin että merkkaan sinut heti kun olet valmis, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen olen päättänyt että teenkin sen niin pian kun vain voin, halusit sitä tai et.

Katsoin häntä epäuskoisena takaisin, mutta en ollut jostain syystä edes vihanen, itseasiassa halusin Alexanderin merkkaavan minut.

Es: Tee se jo tänään.

Al: En voi pikkuinen, en vaikka haluaisinkin.

Es: Mikset?

Al: Kehosi on varmasi väsynyt ja rasittunut kaiken tapahtuneen jälkeen, ja se että merkkaisin sinut veisi vielä lisää energiaasi, ehkä jopa liikaa.

Es: Tiedän että kestäisin sen, merkkaa minut ennen kuin muutan mieleni.

Alexander nosti katseensa minuun, hänen silmistään paistoi huoli mutta myös halu. Hän käveli luokseni, kaappasi minut syleilyynsä samalla silittäen hiuksiani hellästi.

Al: Olen pahoillani pikkuinen, mutten voi tehdä sitä vielä, tahdon varmistuksen siihen että olet kunnossa ennen merkkaamistasi.

Es: Mutta minä olen täysin hyvinvoiva, pyydän Alexander, merkkaa minut.

Alexanderin kädet kietoutuivat tiukemmin ympärilleni, hän haisteli ominaistuoksuani, kumpikaan meistä ei liikkunut minnekkään.

Al: Jos suostut menemään lauman lääkärille tutkittavaksi ja hän sanoo että olet kunnossa, niin silloin suostun merkkaamaan sinut jo tänä iltana pikkuinen.

Suteni hyppi pääni sisällä innosta. Minua taas jännittää, en osaa kuvailla tunnetilaani, sillä olen samaan aikaan onnellinen, innoissani, jännittynyt sekä kauhuissani.

Es: Voiko lauman lääkäri tulla tänne sen sijaan että minä menisin sinne?

Alexander nyökkäsi ja pyysi hänet laumatalolle.

~illalla

Kävelin Alexanderin toimistolle, sain lääkärin vahvistuksen siittä että olen fyysisesti hyvinvoiva, mutta henkisestä puolesta en puhu kenellekään mitään. Tiesin että Alexander olisi kuullut jo tarkastuksen tulokset, mutta halusin mennä kertomaan ne vielä itsekkin hänelle.

Koputin hiljaa hänen toimistonsa oveen ja kuulin kuinka hän mutisi vaimeasti "sisään". Astuin huoneeseen ja näin Alexanderin istumassa työpöytänsä äärellä, hän luki papereita. Ezidi kuolasi pääni sisällä tuota komistusta edessäni, ja pakko myöntää että hän oli hyvin komea näky lukulasit kasvoilla, ja valkoinen kauluspaita päällä, jonka kolme ylintä nappia oli auki. Alexanderin huulilta pääsi pieni hymähdys, hän tajusi että katselin häntä kuin mitäkin jälkiruokaa.

Al: Tule tänne pikkuinen.
Hän sanoi sen samalla taputtaen toisella kädellään polveaan

Poskeni lehahti punaisiksi kun tajusin että hän haluaa minut syliinsä istumaan. Kävelin hitaasti Alexanderia kohti, saaden häneltä hellän murahduksen, hän ei selkeästi pitänyt minun kävelyvauhdistani.

Heti kun olin tarpeaksi lähellä, hän nappasi minut syliinsä. Alexander asetti kasvonsa vasten ihoani ja haisteli minua, hän siirsi toisen kätensä hellästi reidelleni, samalla silittäen sitä.

Al: Miksi olet noin jännittynyt, oletko varma että haluat minun merkkaavan sinut jo tänään?

Nyökkäsin hänelle, samalla nojaten kovemmin hänen vartaloaan kohti.

Al: Tahdon että sanot sen pikkuinen.

Hän asetti helliä suudelmia iholleni, pian huuliltani karkasi hellä voihkaisu. Tunsin kuinka Alexander hymyili tietäväsi ihoani vasten, hän oli löytänyt kohdan johon hänen merkkinsä tulisi.

Es: Tahdon että merkkaat minut Alexander.

Alexanderin huulilta karkasi murahdus, ei vihasta, vaan halusta merkata minut itselleen.

Hän nosti minut lähemmäksi itseään, siirsi hiukseni pois hänen tieltään toiselle puolelle niskaani. Hän jatkoi ihoni suutelua ja siirsi reidelläni olleen käden kaulalleni, hän ei puristanut sitä, hän vain piti sen siinä hellästi.

Hän suuteli minua huulille intensiivisesti ennen kuin hän palasi suutelemaan niskaani. Hän löysi uudelleen herkän kohtani ja näykkäsi sitä hellästi, suuteli sitä vielä kerran jonka jälkeen tunsin kuinkä hänen hampaat painuivat ihooni, ihoni oli kuin tulessa. Kivun tilalle tuli kuitenkin hyvin pian uusi tunne, nautinto.

Alexander siirsi toisen kätensä leukani alle, siirsi kasvojani häntä kohti ja suuteli minua intohimoisesti. Hetken aikaa levättyäni hänen sylissään tiesin että olisi minun vuoroni antaa hänelle minun merkkini.

Siirryin hajareisin Alexanderin syliin, laskin huuleni hänen omilleen, kiedoin käteni hänen niskansa taakse. Hän taas kietoi toisen kätensä vyötäröni ympärille samalla silittäen minua hiuksista toisella.

Siirryin suutelemaan hänen kaulaansa. Hetken etsittyäni oikeea kohtaa löysin sen. Alexander päästi huuliltaan intohimoisen murahduksen merkiksi siittä että kohta olisi varmasti oikea. Jatkoin kohdan suutelemista kunnes oli aika jättää häneen merkkini. Laskin hampaani hänen ihoonsa, hän tarttui minuun tiukemmin kiinni ja päästi huuliltaan nautintoa täynnä olevan huokauksen.

Ezidi kehräsi pääni sisällä.
Nyt se oli tapahtunut, minä olin lopullisesti hänen ja hän minun.

____________________________________

Tää luku tulee nyt vähän suunniteltua myöhemmin, kun oon ollut vähän kipeenä niin en ole jaksanut kirjoittaa.

Mitäs fiiliksiä luku herätti?