Alpha's babydoll

Menneisyyden viillot ja verilöyly

Esmei*

Istuin kylpyammeessa jalat, lantio, rinnat, vatsa ja kädet haavaumilla, vesi kirveli haavoissani ikävästi. Mietin viime yötä, olin tyhmä ja yritin paeta vain epäonnistuakseni ja melkein tapattaen itseni.

-Aijemmin tapahtunutta-

Olin shokissa, itkin hiljaa sängyllä, hän oli suudellut minua ilman lupaani ja pahinta tässä on se että hän aikoo merkata minut väkisin huomenna. 'Meidän pitää päästä pois, turvaan kunnes kumppani löytää meidät.'

Nousin ylös huterin askelein ylös, pääni tuntui sille kuin olisin sumuverhon seassa, kaikki oli sekavaa. Kehoani poltteli hieman ja rinnassani tuntui ikävä puristava tunne. Kävelin, ikkunan luokse joka oli tietysti täysin kiinni oleva, eli sen avaus ja kautta pakeneminen oli turha kuvitelma, olin toisessa kerroksessa, huoneessa oli ovi parvekkeelle mutta se oli tietysti visusti lukossa. Ja jos yrittäisin paeta pääoven kautta se olisi todennäköisesti mahdotonta.

'mitä jos vain yrität murtaa tuon oven parvekkeelle?' ja mitä sitten Ezidi kun olen murtanut sen vain tietäen että kaikki talossa olevat ja sen lähistöllä kuulee ja tajuaa aikeeni, puhumattakaan siitä että olemme toisessa kerroksessa eli jos hyppään niin telon itseni.

'Mitä jos yrität tiirikoida sen auki, se ei herätä huomiota yhtä paljon kun se että murtaisit koko oven alas', se voisi toimia jos vain tietäisin millä tiirikoisin sen, ja jos keksisin keinon millä pääsen alas täältä ilman että satutan itseni.

Aloin kävellä, ympäri huonetta etsien jotain millä voisin saada parvekkeenoven auki, availin lipaston ja yöpöydän laatikoita, en löytänyt niistä mitään hyödyllistä. Katsoin seinällä lojuvaa kelloa, kello on kaksi yöllä.

En pääse täältä ikinä pois.

'Älä luovuta, kai se tyttö on, jättänyt tänne jotain pinnejä tai jotain silloin kun hän toi sinulle vaatteita.' aloin miettiä olisiko Eline todella jättänyt minulle mitään pinnejä tai jotain muuta hyödyllistä. Hetken mietittyäni muistin hänen vieneen kylpyhuoneeseen korin täynnä hygieniatuotteita, siellä voisi olla jotain mistä olisi apua.

Menin kylpyhuoneeseen ja kaivoin Elinen tuoman korin sisältöä, siinä ne olivat, paketti pinnejä.

Ryntäsin ovelle ja aloin töihin, yritin parhaani saada lukkoa auki ilman minkään laista kokemusta siitä miten tiirikoidaan.

Olin yrittänyt saada tuota ovea auki jo yli puolituntia ja olin jo menettämässä toivon kun kuulin aivan ihanan äänen *klik*.
Väänsin oven kahvaa hiljaa alaspäin ja se tosiaan aukesi päästäen hellän tuulenpuuskan kasvoilleni. En edes tajunnut kuinka paljon olen kaivannut sitä.

Kädet takertuivat lantioni ympärille ja aloin repiä niitä irti, ne olivat liian sirot ollakseen miehen joten käännyin ympäri jotta näkisin kuka olisi vastukseni.
Eline.

Es: Mitä luulet tekeväsi, auta minut ulos täältä, pyydän.

Katsoin tyttöä anovasti silmiin ja hän näytti surulliselta.

El: Olen pahoillani mutten voi, herra suuttuisi minulle enkä voi ottaa sitä riskiä.

Hän tarrasi minua tiukasti käsistä ja alkoi huutaa Oskarin nimeä.

Anoin häntä lopettamaan mutta se oli jo liian myöhäistä, huoneeseen käveli hyvin vihaisen näköinen Oskar, hän käveli luoksemme ja nappasi minua kiinni hiuksista. Hän repi minut ulos makuuhuoneesta ja lähti kuljettamaan minua jonnekin.

Hän käveli rappusia alas ja saapui huoneeseen jossa olin ollut jo aijemmin, huone josta olin herännyt kahlittuna.
Kyyneleet alkoivat vierimään poskiani pitkin, olin kauhuissani.