Erämaassa || Joel Hokka

6.

Patteriin lukittuna oleminen ei pahemmin häirinnyt mun unia. Heräsin aamukahvin tippumisen ääneen, ja huusin Joelille keittiön puolelle, että toivoin sen tulevan vapauttamaan mut, että pääsisin pissalle. Aamiaisen jälkeen sitten kysyin voisinko käydä suihkussa.

- Voit.. Mutta siinä on yksi ongelma, Joel vastasi.

Se vei mut suihkutiloihin. Ymmärsin ongelman katseltuani siellä ympärilleni. Terassilta tulevan oven lisäksi siellä oli myös takaovi, josta pääsi toisella puolella mökkiä olevalle pienelle takakuistille. Eli käytännössä mulla olisi sieltä pakoreitti hiipiä ulos ja tieheni, vaikka Joel jäisi etuoven taakse vahtimaan.

- Sä vaikutat ihan kivalta, mutta mä en luota suhun niin paljoa, että uskaltaisin antaa sun jäädä tänne yksin, se sanoi tavalla, joka ei antanut vastaväitteille kauheasti sijaa.

- Eli.. jos mä haluan käydä suihkussa niin se tapahtuu niin että säkin oot täällä? mä kysyin.

- Mun on pakko, se sanoi eikä vaikuttanut olevan asiasta erityisen pahoillaan.

Voi helvetti. Tää tästä enää puuttuikin. Joko kulkisin likaisena seuraavan viikon tai riisuisin itseni säännöllisesti alasti sen edessä. Suihkutilat oli täysin avoimet eikä siellä tietenkään ollut suihkuverhoja tai muita turhanpäiväisiä näköesteitä. Käsiraudoille suihkussa ei ollut sopivan näköistä kiinnityskohtaa, eikä siitä muutenkaan tulisi mitään yrittää riisua tai pestä itseään yhdellä kädellä. Ja eihän niistä olisi edes hyötyä, koska suihkun jälkeen mä olisin vaan kuitenkin Joelin paikalle tullessa raudoissa ja alasti. Bikinini olin heittänyt muiden hyödyttömiltä tuntuneiden vaatekappaleiden seassa keräykseen pakatessani mukaan vain kaikkein oleellisimman. Pitäisikö mun pitää likaiset alusvaatteet päällä suihkun ajan, voi yök..

Joel nojaili rennon näköisesti etuoven vieressä olevaa vanhaa pyykkikonetta vasten, ja näytti jotenkin kiinnostuneena odottavan mitä päätän. Mä kirosin hiljaa mielessäni koko tilanteen ja riisuin sitten hermostuneesti paitani, housuni ja sukat. Joel ei kai viitsinyt kiusata mua enempää ja käänsi pienesti hymyillen katseensa ovelle päin. Sillä hetkellä päätin riisua loputkin likaiset vaatteeni. Otin rintsikat ja pikkuhousut päältäni ja heitin ne vähän turhankin voimakkaalla liikkeellä lattialle, mutta pitihän mun edes jotenkin ärtymykseni näyttää. Sitten aukaisin suihkun ja pesin nopeasti vartaloni ja hiukseni. Joel katseli oven vieressä pienten ikkunalasien välissä kiipeilevää, kevätauringon herättämää kärpästä. Se ei kyllä käyttäytynyt yhtään sillä lailla, että mua olisi oikeasti pahasti ahdistanut olla tässä. Ennemmin mun jännittyneisyyteen ja ärtymykseen sekoittui pientä huvittuneisuuttakin, niin vitun epätodellisen naurettava tää tilanne oli. Jotenkin tää jopa oudosti vahvisti mun luottoa siihen, että Joel tuskin tekisi mulle väkisin mitään sellaista näiden päivien aikana. Se piti kuitenkin kohteliaasti katseensa pois päin musta, vaikka siitä huomasikin, että tää tilanne huvitti sitäkin ja todennäkösesti se paskiainen jopa vähän nautti tästä.

Sammutin suihkun. Muhun päin kääntymättä Joel ojensi mulle pyykkikoneen yläpuolella olevalta hyllyltä pyyhkeen, johon nopeasti kuivasin itseni ja jonka sitten kiedoin ympärilleni. Me siirryttiin takaisin asuintiloihin, ja mä etsin rinkasta puhtaat vaatteet, jotka puin päälleni makuuhuoneen puolella. No niin, ehkä tässä pari päivää pystyisi nyt olemaan ilman seuraavaa suihkuun menoa.

Kauniin aamun jälkeen sää ulkona muuttui pilviseksi ja sateiseksi koko loppupäivän ajaksi. Me ei poistuttu mökistä mihinkään. Joel soitti terassin puolelta muutaman puhelun, joiden uskoin liittyvän sen ulkomaan suunnitelmiin. Se oli mua kohtaan ihan ystävällinen, mutta huomasin sen kyllä tiiviisti vahtivan mua koko ajan. Se kuitenkin antoi mun kulkea mökissä vapaasti. Vain ne hetket, kun se poistui suihkun puolelle tai hakemaan polttopuita takkaan kauempana olevasta liiteristä se lukitsi mut patteriin.

Illemmalla istuin sohvalla takan vieressä katsellen tulen liekkejä ja kuunnellen mökin kattoon ropisevaa sadetta. Aika tuntui kuluvan täällä jotenkin hitaasti. Mahtoiko se johtua siitä, että pystyin keskittymään enemmän vain olemiseen, kun en päässyt käyttämään ollenkaan puhelintani. Joel tuli mun viereen ja toi mulle kupillisen keittämäänsä teetä. Se näytti jotenkin tympääntyneeltä.

- Tänne tulee ylihuomenna käymään yksi tyyppi, se sanoi. - Mä en kauheesti tykkää siitä, mutta ne ei kai saaneet tähän hätään ketään parempaakaan tuomaan tärkeitä juttuja, joita tarviin jatkossa. Mä toivon ettei se jää yöksi, mutta se voi tehdä senkin kun matka tänne on niin pitkä. Sun on parempi olla sinä päivänä tuolla perähuoneessa siihen asti että se häipyy.

- Okei..

- Se on vähän... omanlaisensa. Aika vähä-älynen ja se ei suhtaudu naisiin kauheen hyvin. Mutta ei sun tarvii olla huolissas, Joel sanoi varman oloisesti.

Mikäköhän ällötys sieltä oli tulossa, ei kuulostanut kauhean hyvältä. No, ihan sama kunhan Joel pitäisi sen kaukana musta.

Me mentiin nukkumaan siinä vaiheessa, kun oltiin saatu takan pelti kiinni.

- Miten sä sait viime yönä nukuttua näiden kanssa? Joel kysyi laittaessaan taas kerran käsirautaa mun vasempaan ranteeseen.

- Ihan hyvin. Ei se oikeestaan haitannut yhtään, mä vastasin.

- Onko kaikki muuten ok? Tai siis, niin ok kun voi olla, kun joku pitää sua vankina ja sidottuna johonkin seinään..., se kysyi vähän vaisusti.

Mä yllätyin sen kysymyksestä, mutta vaan positiivisesti.

- On kai. Kiva kuitenkin, että annat mun olla päivisin vapaana täällä sisällä. Ja ettei mun ole sen alun jälkeen tarvinnut pelätä, että.. tekisit mulle jotain. Vähemmän mä tässä oikeestaan pelkään ku viimisen vuoden aikana kotona...

- No hyvä jos tää ei ole sulle ihan kamalaa.

Sillä hetkellä se huomasi jääneensä jutellessaan pitämään kevyesti mun käsivarresta kiinni rautojen laittamisen jälkeen, ja vetäisi kätensä nopeasti pois. Mua sen kosketus ei ollut haitannut. Tuntui kivalta, että se oli tolla tavalla huolehtinut mun voinnista tässä meidän lievästi sanottuna erikoisessa tilanteessa. Jotenkin koin, että pystyin hetki hetkeltä enemmän rentoutumaan sen seurassa, vaikka mun tietysti pitikin totella sitä kaikessa. Toivottavasti se ylihuomenna saapuva tyyppi ei aiheuttaisi mitään ongelmia tähän meidän yllättävän hyvin alkaneeseen olemiseen.