Erämaassa || Joel Hokka

15.

Joel palasi iltapäivän puolella mökilleen pakkaamaan vähäisiä tavaroitaan reppuunsa. Mä pyörin omassa kämpässäni lähinnä ympyrää. Oli vaikea keskittyä mihinkään. Toisaalta odotin iltaa ja sitä että näkisin vielä Joelin, mutta toisaalta en halunnut illan saapuvan, koska se olisi meidän viiminen tapaaminen ikinä.

Joel tuli sovitusti kymmenen maissa mun luokse. Sekä kävelymatka autolle että ajomatka sinne parinkymmenen kilometrin päähän kului meiltä lähinnä hiljaisuudessa. Tietkin oli hiljaisia, ketään ei näkynyt missään. Mä puristin rattia ja toivoin, että saisin pidäteltyä kyyneleeni paluumatkalle asti. En tiennyt, miten keneenkään tuntemattomaan saattoi muutamassa päivässä tulla näin voimakkaita tunteita. Mulla jäisi Joelia ihan kamala ikävä.

Se pyysi mua pysäyttämään auton isolle P-alueelle tien sivussa.

- Mä kävelen tästä viimisen kilometrin, Joel sanoi kun olin saanut auton parkkiin. - Tuskin siellä vielä ketään on, mutta parempi silti ettet tule ihan perille asti.

Mun kurkkua kuristi ja silmien takana poltteli.

- Mutta ennen ku mä menen.. Niin tuutko tohon auton ulkopuolelle käymään, Joel jatkoi.

Miksiköhän se mua sinne pyysi? Mitä asiaa ei voinut sanoa tässä sisällä? Iloisena muutamasta ehkä vielä tulossa olevasta lisäminuutista sen seurassa nousin autosta. Joel nousi omalta puoleltaan ja kiersi sitten mun viereen auton kuskin puoleiselle sivustalle.

- Mä haluaisin kysyä sulta yhtä asiaa, se sanoi vakavan oloisena ja siirteli jotenkin levottomana painoa jalalta toiselle. Sitten se kuitenkin hymyili ja jatkoi: - Mutta sitä ennen.. yks juttu, jota oon halunnut jo monta päivää ja jonka melkein tein siellä salakäytävän rapuissa, mutta se jäi kun siinä oli vähän se tilanne päällä. Kadun loppuikäni jos en tee tätä nyt.

Mitä se aikoi? Se tuli ihan mun lähelle, laittoi kätensä mun niskan taakse ja.. mun sydän alkoi takoa hulluna kun tajusin.. Joel kumartui suutelemaan mua pehmeesti mutta ihanan vaativasti suoraan suulle. Mä suljin silmäni ja vastasin täysillä sen suudelmaan. Sen nautinnon ja hyvän olon tunteen keskellä ajantaju katosi, mutta todennäkösesti me jatkettiin ainakin pari minuuttia.

Jossain kohtaa suudelma alkoi muuttua hellästä kiihkeäksi ja sitten puhtaaksi himoksi. Mä en oikein edes tiedä miten me päädyttiin autoon, mutta yhtäkkiä makasin Primeran takapenkillä repien housuja jalastani. Joel oli heittänyt vaatteensa maahan auton viereen, tuli mun päälle ja jatkoi mun suutelemista. Samalla mä tunsin alapäässäni ihanan paineen tunteen, kun se työntyi ensin pari senttiä sisään. Sitten se vielä vilkaisi mua ja selvästi varmisti että mulla on kaikki hyvin. Mä hymyilin sille, laitoin käteni sen alaselälle ja vedin sitä vaativasti vielä lähemmäs itseäni. Se työntyi hitaasti syvemmälle, pohjaan asti, ja alkoi sitten voimistaa liikettään mun sisällä.

***

Vähän myöhemmin me puettiin vaatteita päällemme auton vieressä. Olin saanut paidan ja housut puettua, ja sidoin verkkatakkiani vyötärölle. Mun olo oli mukavan rento useamman peräkkäisen orgasmin jäljiltä. Tän jälkeen mä vasta jäisinkin kaipaamaan Joelia. Äskeinen oli ollut täydellinen, ihana yhdistelmä kiimaista panoa ja hellää rakastelua. Joel vilkaisi pukiessaan puhelimestaan kelloa. Sen pitäisi varmaan alkaa lähteä.

- Mitä sun piti kysyä multa? mä kysyin saatuani kengätkin jalkaani.

- Niin, tota...

Hiljaisuus. Joel näytti menevän täysin sanattomaksi. Se vain katsoi mua jännittyneen oloisena, ja sen seksin jälkeinen rentous näytti olevan hetkessä tiessään. Sitten se veti henkeä ja aloitti:

- No kun mä oisin halunnut.. Karhu!

Täh? Oisit halunnut karhun? Joel tuijotti mun ohi jonnekin mun taakse. Mun aivoilta kesti pari sekuntia tajuta, että siellä varmaan oli jotain.. Ei vittu, siis oliko siellä karhu?

Voi kuinka söpö, oli mun ensimmäinen ajatus kun näin sen tien poikki lähes suoraan meitä päin tallustavan pienen otuksen. Saman tien näin silmäkulmastani nopeaa, isomman hahmon liikettä tien toisella puolella.

- Mee autoon! kuulin Joelin huutavan mulle.

Mutta kaikki tapahtui niin sekunneissa, etten ehtinyt ottaa edes askelta auton suuntaan. Raivokasta ääntä pitävä, pentuaan suojeleva emokarhu juoksi uskomattomalla nopeudella meitä kohti maantien yli, tuli aivan mun eteen ja huitaisi mua päin tassullaan. Sitten se jatkoi auton ja meidän ohi jo kulkeneen pentunsa suuntaan, ja ne lähtivät juoksemaan metsään.

En heti tuntenut kipua, mutta tiesin jotain kamalaa juuri tapahtuneen.