Flowers ~Ashton Irwin~finnish

Luku 2

Istuin puiston kovalla puupenkillä ja itkin. Minulla ei ollut paikkaa minne mennä, ei rahaa, ei akkua kännykässä ja minulla oli kylmä. Nostin jalkani penkille ja nojasin polviini yhä itkien hieman. "Ai tähän sitä sitten on päädytty." kuulin todella tutun äänen takaani. Katsoin taakseni ja näin kihlattuni Zackin seisomassa toisella puolen pientä puistoa. Hän alkoi kävelemään lähemmäksi puhallellen tupakan savua ilmaan. Hyppäsin ylös penkiltä ja huusin Zackille "Älä tuu yhtään lähemmäks! Älä koske muhun! Häivy mun elämästä!" Tuo vain katsoi minua hieman huvittuneena. Juoksin pois puistosta ja kuulin ettei kukaan lähtenyt perääni. Hidastin pikkuhiljaa vauhtiani. Pysähdyin tutun talon eteen. En ollut edes tajunnut että olin juossut suoraan vanhan kotini eteen. Lukuisat iloiset ja surulliset muistot tulvivat mieleeni. Muistan kuinka olin aina ollut pihalla naapurini kanssa lukemassa, keskustelemasssa ja piirtämässä. Muistan kuinka olimme hyppineet trampoliinillä ja nauraneet itsemme melkein kuoliaaksi. Muistan myös selvästi kuinka äiti kertoi että muutamme ja olin kapinoinut vastaan ja juossut suoraan naapuriin ja jäänyt sinne yöksi. Muistan yhä hänen surullisen ilmeensä kun katsoin häntä automme ikkunasta kun olimme muuttamassa pois. En ollut nähnyt häntä sen jälkeen. Nyt päätin mennä koputtamaan hänen ovellensa. Toivottavasti hän yhä asuisi siinä. Halusin nähdä hänet. Minulla oli ollut monta vuotta ikävä häntä ja toivoin että hän yhä muistaisi minut. Siistin hiukan vaatteitani ja astuin ensimmäiselle rappuselle. Ehkä Ashton osaa auttaa minua ajattelin kävellessäni kaikki neljä porrasta. Soitin ovikelloa ja odotin.

Odotin ikuisuudelta tuntuvan ajan, noin puoliminuuttia, ennenkuin ovi aukesi. "Moi Ashton" sanoin pienesti hymyillen. " Kath!" Ashton huusi ja nappasi minut tiukkaan haliin. Irvistin kivusta mutten sanonut mitään. "Tuu sisään. Niin kiva nähä pitkästä aikaa! Voidaan jutella ja tehä kaikkee kivaa." Ash selitti innoissaan minulle astuessani sisään eteiseen. "Vau! Oot sitten vähän sisustanu täällä." sanoin hiljaa ihastellen vaaleita seiniä joissa roikkui tauluja, tummaa lipastoa jonka päällä oli muutama kynttilä ja jokin todella ihana kukkanen, harmaata lattiaa jonka päällä oli ihanan pehmeä matto. Otin kengät jalastani ja laitoin ne siististi vierekkäin oven vierelle. Sitten katsoin kysyvästi Ashia joka vain seisoi edessäni. Silloin sen vasta huomasin. Hänellä oli pelkät bokserit yllään. "Ainiin joo meen laittaa vaatteet päälle." Ash sanoi hieman nolostuneena. "Mitäs herätit mut." hän jatkoi hiljaa mutisten mutta kuulin kuitenkin. Kävelin olohuoneeseen. Juutuin taas paikalleni ihailemaan sisustusta. Beige kankaiset sohvat ja tumma sohvapöytä, jonka päällä maljakollinen kukkia. Seinät ovat valkoiset ja isompaa sohvaa vastapäätä oli suuri musta taulutelevisio. Terassille näki suurista ikkunoista, käytönnössä koko seinä oli lasia. Muistin kuinka olimme aina käyttäneet tuota terassin lasiovea, kun olimme käyneet uimassa takapihalla sijaitsevassa uima-altaassa. Avasin tuon lasisen oven ja astuin ulos terassille. Katselin hetken uima-allasta ja istahdin terassin rapulle. Otin hopeisen kihlasormukseni pois sormestani ja pyörittelin sitä hetken käsissäni. Sitten nousin ja huokaisin syvään, puristaen käteni nyrkkiin. Heitin sormuksen niin kauas kuin mahdollista. Katselin hetken kaunista pihaa, jota reunustivat muutamat kukkapensaat. Päätin kuitenkin mennä sisälle, sillä arvelin Ashtonin jo tulleen yläkerrasta. Osuin oikeaan, sillä Ashton istui olohuoneessa selaamassa kännykkäänsä pyyhe sylissään. "Miks sulla on pyyhe sylissäs?" kysyin hieman hämilläni. "No aattelin vaan että haluaisit ehkä käydä suihkussa." Ash totesi vakavan näköisenä. Nyökkäsin pienesti, ja Ashton ojensi pyyhkeen minulle. "Yks kysymys, miks olit äsken niin vakava?" kysyin hiljaa. "No en muuten mutta sulla on aika paljon selitettävää." tuo sanoi hiljaa, silti kuulostaen todella vakavalta. Kävelin kylpyhuoneeseen ja riisuuduin.

Kävelin ulos kylpyhuoneesta, suoraan olohuoneeseen. "Mä tarviin vaatteet." sanoin jälleen kännykkäänsä räpläävälle Ashille. Tuo nousi ylös, ja käveli yläkertaan. Seurasin perässä ja kävelin hänen huoneeseensa. Tuo penkoi vaatekaappiaan ja poimi muutaman vaatekappaleen maasta, ojentaen ne minulle. Hymyilin hiukan napatessani vaatteet hänen kädestään. Kävelin vessaan ja laitoin ne päälleni. Näin pöydällä harjan, nappasin sen mukaani ja tulin ulos vessasta. Ripustin pyyhkeen kuivumaan oven päälle, ja aloin harjaamaan ruskeita, pitkiä hiuksiani. Kävelin Ashtonin huoneen ovelle ja katselin kuinka tuo yritti tunkea kaikki lattialla lojuneita vaatteita takaisin kaappiin. Harjasin hiukseni loppuun nopeammalla vauhdilla, ja jätin harjan pöydälle. "Taidat tarvita vähän apua tän kaaoksen siivoomisessa?" kysäisin ja aloin viikkaamaan vaatteita. "Joo olishan se apu ihan mukavaa." Ash sanoi alkaen petaamaan sänkyään. "Mulla on ollu sua ihan hirvee ikävä." sanoin hiljaa, ja järjestelin vaatteita kaappiin. "Mullakin sua. Kunpa et olis koskaa joutunu muuttaan." Ash sanoi myöskin aika hiljaa. "Nyt saat muuten selittää miks et oo pitäny muhun mitään yhteyttä moneen vuoteen vaikka laitoin viestii sulle ja yritin monesti soittaakkin." hän jatkoi kovemmalla äänen voimakkuudella, ja voin vaikka vannoa että kuulin hänen äänessään vihaa. Avasin suuni mutten saanut sanaa suustani. Kyyneleet alkoivat jälleen tippuilla poskilleni ja Ashton riensi halaamaan minua. " No kaikki alkoi siitä kun mä tapasin lukiossa yhden pojan nimeltä Zack. Mä ihastuin siihen ja pian me alettiin seurustella. Se ei ollu mikään unelmapoikaystävä, mutta olin silti onnellinen. Mulla oli kaikki hyvin niin kauan kunnes äiti kuoli auto-onnettomuudessa. Elin muutaman viikon juoden kokoajan itteeni humalaan, koska en halunnu kohdata sitä totuutta että äiti oli poissa. Lopulta Zack kiskas mut takasin oikeeseen maailmaan ja sitten se ite alko juomaan viikoittain, kunnes siitä tuli jokapäivästä. Sitten se rupes hakkaan mua ja yritti monesti muutakin mutta sain sen estettyy aina. Tällä kertaa en kuitenkaan edes uskalla mennä takasin. Mä oon tosi pahassa pulassa jos meen. Se vaan hakkaa mut uudestaan ja mä en yksinkertasesti jaksa sitä enää. Pelkään mennä takasin, muuten aio mennä sinne enää. Mulla ei oo yhtään rahaa eikä akkua puhelimessa, ei paikkaa jonne mennä." lopetin kertomukseni huokaisten. "Valehtelit." Ash sanoi minulle. Katsoin vain häntä hiukan hämilläni. "Sanoit ettei sulla oo mitään paikkaa minne mennä. Onhan sulla, voit katsos aina kääntyy mun puoleen." hän sanoi hiljaa. Menin sanattomaksi ja muutama kyynel tippui jälleen poskelleni. Ashton otti minut halaukseen ja silitteli selkääni. Istuimme siinä lattialla monta minuuttia, ennenkuin ovikellon ääni kaikui koko asunnossa. "Meen avaan. Kiitos siivous avusta, ja kiitos siitä että oot täällä." Ashton sanoi hymyillen nuostessan ylös. Katsoin häntä silmiin, nyökäten.

Nousin itsekin ylös ja viikkasin loputkin vaatteet kaappiin. Siistin hiuksiani ja kävelin alakertaan, josta kuului paljon erilaisia ääniä. "Ash mitä sielä tapahtuu?" kysyin portaikossa. Portaiden vierelle ilmestyi joku Ashtonin ikäinen poika tai no mies. "Hei tulkaa kattoo Ash on vihdoin hommannu itelleen naisen!" tuo huusi. Katsoin häntä hiukan ihmeissäni, kuin myös kahta muuta poikaa jotka ilmestyivät siihen vierelle. Ashton asteli perässä ja selitti että en ole hänen tyttöystävänsä, vain kaveri. Pojat näyttivät pettyvän pahemman kerran ja jokainen asteli olohuoneeseen toinen toisensa perässä. "Eikai sua haittaa kun noi on täällä? Voin käskee niitä lähteen jos et haluu et ne on täällä." Ashton kysyi nopeasti. "Ei haittaa kyllä ne täällä saa olla. Täähän on sitä paitsi sun kotis, en mä päätä ketkä täällä saa olla." vastasin ja menin keittiöön. "ASHTON!!" huusin ja tuo ilmestyi sekunnissa keittiön oviaukkoon, huolestunut ilme kasvoillaan. "Mikä hätänä? Mitä tapahtu?" tuo kysyi pikaisesti mutta tajusi kuitenkin hyvin nopeasti, ettei minulla ollut mikään hätänä. "Missä on laseja tai jotain mukeja?" kysyin, ja Ashton käveli yhdelle kaapeista ja ojensi minulle lasin. Nappasin sen hänen kädestään ja täytin sen kylmällä vedellä. Join lasin tyhjäksi muutamalla kulauksella, ja jätin lasin tiskipöydälle. Kävelin olohuoneeseen, jossa koko poikanelikko 'tappeli' sohvalla. Istuin toiselle sohvalle ja hetkessä nauru katosi huoneesta ja tuli hiljaista. Kaikki istuivat vierekkäin sohvalla tuijottaen minua. Käänsin katseeni pois. Tuijotin vain ulos ikkunasta miettien kaikkea mitä tänään oli tapahtunut. Yksi ainut kyynel tipahti poskelleni kun katselin Ashtonia. Tuon katse muuttui sillä samaisella sekunnilla huolestuneeksi, ja hän tuli istumaan viereeni. Muut vain tuijottivat meitä, kuiskien jotain. "Me EI seurustella!" Ashton ärähti pojille. "Okei okei, tajuttiin kyllä. Mä oon Luke." yksi pojista sanoi ja yritin painaa nimen ja tuntomerkit mieleeni. "Ja mä oon Calum." toinen pojista esitteli itsensä. "Ja mä oon Michael." viimeinen sanoi. "Jos katottais joku elokuva ja sit syötäis?" kysyin Ashtonilta, vaikka kysymykseni oli kylläkin tarkoitettu kaikille. Ash vain nyökkäsi. Koko poika lauma lähti yläkertaan, ilmeisesti elokuvia hakemaan. Istuin hetken aikaa omissa maailmoissani ja pian joku jo heilutteli kättänsä silmieni edessä. Havahduin ja katsoin kuka edessäni seisoi, Calum. "Leffa alkaa jo." Calum sanoi virnistellen. Michael ojensi minulle popcornia täynnä olevan kipon ja nappasin sieltä vain muutaman. Heitin ne suuhuni ja yritin parhaani mukaan keskittyä elokuvaan.

Heti elokuvan loputtua valot menivät päälle, ja Luke lähti keittiöön tyhjä kippo käsissään. Otin kännykkäni sohvapöydältä ja ihme kyllä se meni päälle. "Kuka on koskenu mun puhelimeen?" kysyin hieman vihaisena, sillä puhelimessani oli paljon henkilökohtaisia asioita. Auta armias jos joku olisi nähnyt ne. Kaikki muut paitsi Luke, joka ei ollut koskaan palannut keittiöstä, vain istuivat hiljaa ja selailivat omia puhelimiaan. Pian sain instagramista ilmoituksia, kaikki nuo kolme poikaa jotka tuossa nyt istuivat olivat alkaneet seuraamaan minua. "LUKE MISSÄ OOT?" huusi Michael ja lähti etsimään tuota. Tuli hiljaista, sillä Calum ja Ashton vain selailivat puhelimiaan. Nousin ylös ja kävin vessassa. Kävelin keittiöön, jossa näin Luken ja Michaelin tekemässä ruokaa. Katoin pöydän ja nappasin kenkäni eteisestä, oven vierestä. Kävelin olohuoneen poikki ja menin terassille. Vedin kengät jalkaani. Astuin hiukan kostealle nurmikolle ja kävelin pihan reunalle. Nappasin muutaman kauniin kukkasen ja kävelin takaisin terassille. Potkaisin kengät jalastani ja vein ne takaisin eteiseen. Kukille otin maljakon, johon laitoin vettä. Vein kukkamaljakon pöytään ja ruokakakin oli jo valmista joten aloimme syömään. Tosin minulla ei oikein ollut nälkä, joten söin vain minimalistisen määrän. Pian kuitenkin ruokaa ilmestyi lisää lautaselleni. "Et pärjää tolla määrällä." Luke totesi lapatessaan vielä hieman riisiä ja kanaa lautaselleni. "Olisin kyllä pärjänny."mutisin ja söin lisää. Pian kuitenkin nousin pöydästä ja vein astiat pois. Käperryin olohuoneen sohvalle, ja pian tunsin jonkun käden silittelemässä minun kättäni. Nostin katseeni ja huomasin Ashtonin. "Mee pois Ash." sanoin tuolle hiljaa, mutta tuo ei lähtenyt mihinkään. Ashton otti minut halaukseen, ja oloni alkoi heti tuntua turvallisemmalta ja mukavammalta. "Awws kattokaa niitä ne on nii söpöjä yhessä." kuulin jonkun sanovan. Automaattisesti nousin ja kävelin pois, yläkertaan suoraan Ashtonin huoneeseen ja pamautin oven kiinni.

Kakkosluku olis sitten siinä. Toivottavasti tykkäsitte! Painakaa ihmeessä sitä tähteä :D
 Mieluusti ottaisin myös kommentteja vastaan, kuitenkin haluun tietää mitä mieltä olette mun kirjotustaidoista. Kiitos kaikille jotka tätä lukee!