Flowers ~Ashton Irwin~finnish

Luku 3

Heräsin oven ulkopuolelta kuuluvaan kovaääniseen puheeseen, mutta uskoin että sen oli tarkoitus olla hiljaista. Hitaasti avasin silmäni ja huoneessa oli aivan liian kirkasta. Räpyttelin hetken silmiäni,  ennenkuin tajusin että joku oli laittanut valot päälle. Hetken ajattelun jälkeen päätin nousta epäluonnollisesta asennostani. Nousin istumaan sängylle, ja silmäilin huonetta. Pian tunsin käden olkapäälläni, kiljahdin ja katsoin kuka kanssani huoneessa oli. "ASHTON MEE POIS!" huusin täyttä kurkkua ja käperryin peiton alle. Tunsin kun Ashton istui sängylle ja hän silitti selkääni. Kuulin kun jotkut tulivat huoneeseen, oletettavasti Luke, Calum ja Michael. Pian kuulin supinaa ja kurkistin peiton reunan alta. Calum istui toiselle puolelle sängyä, tiesin, sillä sänky painui hieman alaspäin siitä kohtaa mihin hän istui. Hapuilin kännykkääni yöpöydältä, en halunnut katsoa uudestaan. En kuitenkaan koskaan löytänyt puhelintani vaan onnistuin pudottamaan jotain. Kuului kilahdus, kuin jotain olisi mennyt rikki. "Perhanan vesilasi!" huudahdin ja heitin peiton pois päältäni. Aloin kerätä sirpaleita lattialta ja koko huone hiljeni supatuksestaan. Sain isoimmat sirpaleet kerätyksi, ja heitin ne roskiin. "Missä imuri?" kysyin nopeasti Ashilta. Tuo huokaisi ja nousi. Kävelin hänen perässään jonkin komeron luokse. Hän avasi oven ja osoitti imuria. Vein imurin Astonin huoneeseen ja aloin imuroida pieniä sirpaleita.

Istuin vain olohuoneessa käpertyneenä sohvalle. Kaikki pojat olivat lähteneet kauppaan. Onneksi, sillä tarvitsin aikaa ajatella. Lähdin eteiseen, tongin lipastoa niin kauan kunnes löysin paperia ja kynän. Otin ne mukaani ja suuntasin keittiöön. Istuin keittiön pöydän ääreen ja otin kynän kunnolla käteeni, asettaen samalla paperin eteeni.

Rehellisesti sanottuna en tiedä miten alottaisin tän mun kirjeen. No kaipa sen vois vaikka sillä alottaa, että toivon teidän ymmärtävän mun päätöksen lähteä. En voi ikuisesti maleksia sun nurkissas, äläkä silti luule että musta pääset näin helpolla. Ehei mä tuun moikkaan sua viä monesti. Vaikka nyt lähen nii tuun kyllä takaisin. Älä kiitos vedä hernettä nenääs, eli älä soita jatkuvasti tai spämmi viesteillä. Soittelen!
   Kath

Nappasin puhelimeni pöydältäni ja kävelin hitaasti eteiseen. Vedin kengät jalkaani ja avasin oven, ja suljin sen laittaen sen samalla lukkoon.

*Ashtonin näkökulma*

"Aja nopeemmin!" Joku käskytti minua, tosin en kiinnittänyt mitään huomiota kuka. Ajoin pihaani ja sammutin auton. Astuin ulos autosta ja kävelin ovelle. Etsin avaimia taskuistani mutten millään löytänyt niitä. "Hei onks jollai mun avaimet?" kysyin pihalla riehuvilta pojilta. Pian Luke heitti avaimet minulle ja avasin oven. "Hei Kath! Me tultiin nyt!" huusin, mutten kuullut vastausta. Potkaisin kengät jalastani ja suuntasin olohuoneeseen, jonne Kath oli jäänyt lähtiessämme. Ei Kathia näkyvissä, ei keittiössä, eikä yläkerrassa. Minne hän on voinut mennä? Kävelin, tai no juoksin takaisin alakertaan. Avasin ulko-oven ja huusin pojat tulemaan sisälle. Selitin heille ettei häntä löytynyt mistään, joten päätimme soittaa hänelle. Luke ja minä kävelimme Michaelin kanssa olohuoneeseen, Calum katosi keittiöön. "Hei Ashton tuu kattoon!" kuulin Calumin äänen keittiöstä. Calum ojensi minulle jonkun lapun. Luettuani sen minulla kesti pitkään tajuta että hän oli lähtenyt. "Mun on pakko soittaa sille. Eihän sillä ollu viä eilen mitää paikkaa minne mennä. Tuskin siis on tänäänkään." mutisin hiljaa. Calum vain jäi tonkimaan jääkaappia kiinnittämättä sen kummemmin huomiota minuun. Lähdin lampsimaan huoneeseeni kaivaen samalla puhelinta taskustani. Valitsin puhelimestani Kathin numeron, painaen 'soita' nappia. Nostin luurin korvalleni ja odotin vastausta. Puhelin tuuttasi monta kertaa. Liian monta. Huokaisin sillä tiesin että ei tuo yhtäkkiä minulle vain vastaisi. Suljin puhelimeni ja lysähdin makoilemaan sängylleni.

En tiedä montako päivää oli kulunut kun olin viimeksi käynyt itse alakerrassa. En ole tehnyt viime päivinä oikein mitään muuta kun makoillut huoneessani. Monien soittoyrityksienikään jälkeen ei Kath ollut vastannut. Ei yhteenkään puheluun, ei yhteenkään viestiin. Olin todella huolestunut. Joka kerta kun puhelimeni pirahti viestin tai soiton merkiksi toivoin että se olisi ollut Kath. Ei koskaan ollut.

"ASHTON NYT SE PERSE YLÖS SIELTÄ SÄNGYSTÄ!" Luke huusi alakerrasta. Huokaisin mutten liikkunut mihinkään. "ASHTON ONKO SUN KUULOSSAS VIKAA? NYT TÄNNE!" Luke huusi uudestaan. Tälläkertaa hänen huutonsa loi minuun vähän eloa ja nousin. Lähdin laahustamaan kohti alakertaa. Portaissa Calum tuli minua vastaan ja nappasi minut mukaansa. Hän veti minut puolijuoksua olohuoneeseen. "KATH!" Ootko kunnossa? Miks et oo vastannu tai soittanu mulle? Lupasit soittaa!" huutoraivosin tuolle saaden kyyneleet nousemaan hänen silmiiinsä. Otin tytön halaukseen mutta tuo kiemurteli pois. "Ehkä oli vaa virhe että tulin.Ehkä sun oli parempi ilman mua." tuo sanoi vaisusti ja suuntasi kohti eteistä. "Ei! Älä mee! Sori olin vaa nii huolissani." sanoin nopeasti saaden Kathin kääntyvän katsomaan minua suoraan silmiin. Tuo tutkaili minua hetken katseellaan. Tuntui kuin tuon katse näkisi kaiken ja minun ei tarvitsisi salata mitään. Tuijotimme siinä hetken toisiamme, kunnes Luke keskeytti meidät. "Te ootte tosi outoja." hän sanoi. Naurahdin ja katsahdin lattiaan. Seuraava asia jonka huomasin, oli se kun makasin lattialla Kath päälläni. Kath rutisti minua ja nuo muutamat kyyneleen kastelivat paitani. Nousin istumaan  ja kiedoin käteni hänen ympärillensä. Istuimme siinä varmasti monta minuuttia kunnes meidät jälleen keskeytettiin. "Mitä Calum?" Kath kysyi irrottauduttuaan minusta. "Tuoola olis ruokaa. Ja Ash et karkaa nyt." Calum sanoi kuulostaen vakavalta. "Mitäs toi nyt oli?" Kath kysyi minulta hieman vihaisena, mutta samalla huolestuneen kuuloisena. "Eeii miitään?" sanoin nopeasti. Nappasin Kathin käden käteeni ja lähdin kävelemään keittiöön. Nappasin ruokaa lautselleni ja aloin syömään.

Sellanen luku sitten...

Kommenttia sais laittaa, votee ja pahoittelut mahdollisista kirjotusvirheistä.

~Pihvi~

:D