Flowers ~Ashton Irwin~finnish

Luku 8

*Kathin näkökulma*

Raotin hieman silmiäni, todeten että oli pilkkopimeää. Haukottelin ja nousin istumaan sängylle. Vilkaisin toiselle puolelle sänkyä ja huomasin että Ash nukkui vielä. Nousin sängystä ja vaihdoin vaatteeni. Otin puhelimeni laturista ja lähdin huoneesta sulkien oven perässäni. Kävelin portaat alakertaan ja menin keittiöön. Pöydällä oli lappu, nappasin sen käteeni. Ollaan kaupungilla ja mennään sitten kotiin. Oli kirjoitettuna tuohon lappuun. Naurahdin itsekseni ja tiputin lapun takaisin pöydälle. Kävelin jääkaapille ja nappasin sieltä tuoremehun, voita ja juustoa. Otin leipäkorista kaksi leipää ja voitelin ne. Leikkasin juustoa leivilleni ja hain tiskikoneesta itselleni puhtaan lasin. Kaadoin lasiin tuoremehua ja laitoin kaikki mitä jääkaapista olin ottanut, takaisin sinne. Istuin pöydän ääreen syömään leipiäni juoden välillä mehua.

Vein lasin tiskikoneeseen ja pyyhin leivän murut pöydältä. Nappasin puhelimeni sivupöydältä, johon olin sen aiemmin laittanut. Vilkaisin instagramiani ja olinkin saanut muutaman seuraajan lisää. Tosin nekin olivat vain jotain randomeita, joita en tunne. Suljin puhelimeni ja suuntasin olohuoneeseen. Otin kaukosäätimen pöydältä ja lysähdin istumaan sohvalle. Laitoin television päälle, yrittäen keskittyä siitä tulevaan ohjelmaan mutta epäonnistuin. Rakastaakohan Ashton minua oikeasti? kysymys pyöri mielessäni. En vain voinut uskoa että tuo vastasi rakkauteeni niin monen vuoden jälkeen kun olin ollut poissa. Tuntui jotenkin oudolta, sillä olin jo olettanut että tuo ei oikeasti pitänyt minusta, halusi vain seurustella minun kanssani turhantähden. En kyllä keksinyt mitä järkeä siinä olisi mutta näin kuitenkin voisi olla. Sitten ajatukseni siirtyivät Zackiin. Pelon väristykset kulkivat lävitseni ajatellessani kuinka vaarallinen tuo oikeasti on. Halusin saada hänet vastuuseen teoistaan mutta samalla pelkäsin että tuo löytäisi vielä minut. Ja sitten olisin mennyttä. En minä hänelle mitään mahtaisi jos hän minut jostain käsiinsä saisi. 

Tuijotin televisioon miettien kaikkea ja pian Ashton ilmestyi viereeni. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyi mutta en vastannut. Käänsin katseeni hitaasti häneen ja muutama kyynel vierähti poskelleni. Vedin jalkani syliini ja puristin niitä. Nojasin päätäni polviini, Ashton silitteli selkääni. Annoin kyynelten vain tulla. "Mikä on?" tuo kysyi ja vetäisi minut halaukseen. Yritin saada itkuni hallintaan, mutten onnistunut siinä kovin hyvin. Tuntui kuin olisit viimeaikoina itkenyt itseni kuiviin. Sain hetken kuluttua nyyhkytykseni hallintaan ja vain olimme siinä. Vain me kaksi. Kaikki muu katosi ympäriltämme kun tuo painoi pehmeät huulensa omilleni.
Vetäydyin pois suudelmasta jonkin ajan kuluttua. "Mua pelottaa." kuiskasin. "Mikä sua pelottaa? Oot ihan täydellisessä turvassa täällä. Mä en ikinä antais sulle tapahtuu mitään. Mä rakastan sua enemmän ku mitään tai ketään oon ikinä rakastanu." Ashton sanoi lempeällä, hiljaisella äänellä. "Mut jos Zack joskus löytää mut nii se varmaa tappaa mut." mutisin hiljaa. "Ei se mulle mitään mahda." Ashton tokaisi puoliksi nauraen. Naurahdin mutta loin vakavan katseen hänen silmiinsä. "Eikun oikeesti se osaa olla tosi vaarallinen. Älä mee ikinä tappeleen sitä vastaa." vastasin. Suutelin häntä pikaisesti ja nousin sohvalta. "Söitkö sä jo?" kysyin ja tuo pudisti päätänsä. "No tuu laitan sulle leipii tai jotain." sanoin ja lähdin keittiöön. Ladoin kaikkea tarpeellista jääkaapista pöydälle. Tein muutaman leivän ja Ashton vain nappasi ne mukaansa yläkertaan. "Keittiössä syödään. En haluu taas imuroida turhaan." sanoin ja sain vastauksekseni vain muminaa. Otin kaapista lasin ja täytin sen tuoremehulla. Otin lasin mukaani ja lähdin yläkertaan. Kurkkasin makuuhuoneeseen jossa Ash istui tietokoneen äärellä. Ojensin lasin hänelle ja tuo yritti kiittää suu täynnä leipää, mutta pudistin päätäni. "Suu kiinni syödään." sanoin ja tuo katsoi minua ilkikurisesti. Sitten hän alkoi selittämään jotain ja tukin tuon suun kädelläni. "Hyi! Lopeta! Toi on tosi ällöttävää!" huusin nauraen. Ashton hörppäsi mehua ja katsahti minuun. "Oonko mä tosiaan noin ällöttävä?" hän kysyi saaden minut nauramaan uudestaan ja pienen hetken kuluttua hänkin yhtyi nauruun. "No mitäs me nyt sitten tehään?" kysyin jolloin Ashtonin ilme vaihtui jälleen virnistykseen.