Flowers ~Ashton Irwin~finnish

Luku 13

*Kathin näkökulma*

Kävelin Calumin kanssa hänen asuntoansa kohti ja juttelimme niitä näitä. Olin myös kertonut hänelle kaiken Michaelista ja siitä mitä meidän välillämme oikein oli. Onnekseni Calum on todella ymmärtäväinen eikä nosta asiasta hirveätä meteliä. Olimme jo melkein perillä, itseasiassa portille oli matkaa enää vaivaiset 10 metriä, ainakin minun arvioni mukaan. Calum selitteli minulle tarinaa kahdenkymmenentuhannenseitsemänsadan vuoden takaa. Potkin kiviä, kuten olin potkinut jo hyvän aikaa. Yhden kiven alta kuitenkin paljastui ei niin mukava yllätys joka sai minut säikähtämään. Kiljaisin ja hyppäsin Calumin syliin ja tuo vain nauroi sillä kyseessä oli pelkkä sammakko. Minusta tuntui että kuristin Calumia, mutta ihan sama sillä maassa oleva sammakko tuijotti minua ilkeästi. "Calum apua toi sammakko tappaa mut kohta." supisin hiljaa hänen korvaansa ja tuon nauru vain yltyi. "Älä naura tässä ei oo mitään hauskaa vie mut pois please." sanoin nopeasti. Calum vain nyökkäili  ja selkeästi häntä vieläkin nauratti, mutta hän pysyi vaiti. Kiitin mielessäni nopeasti onneani ettei sammakko ollut osunut minuun. Calum kantoi minua pois ilkeän sammakon luota, ja laski minut alas vasta kämppänsä portailla.

"Kiitos urponi kun kannoit mut pois sieltä. Se olis syöny kohta meiän molempien sielut." naurahdan ja astelen sisälle taloon katsellen hiukan ympärilleni. Joka puolella oli todella siistiä, joka yllätti minut suuresti. "Haluutko jotain?" kuulin Calumin kysyvän takaani ja vastasin etten tarvitsisi mitään muuta kuin nokoset, shoppailu kun on niin hirveän uuvuttavaa. Ei sentään, mutta minua vain väsytti jostain syystä erittäin paljon. "Voit vaikka mennä vierashuoneeseen nukkumaan jos siltä tuntuu. Sano vaan jos tarviit jotain muuta." hän vastasi ja hymyili minulle katsoessaan suoraan silmiini. En tajunnut vastata mitään, jäin vain tuijottamaan hänen silmiänsä. Pian Calum kuitenkin käänsi katseensa ja naurahti. "Eikös sua väsyttäny?" kuului seuraava kysymys, ja nyökkäsin. Väsymys alkoi taas tuntua enemmän ja enemmän voimiani vievältä, joten päätin raahautua vierashuoneeseen. Tosin se olisikin ollut helpompaa jos olisin edes tiennyt missähän päin se koko huone oli. "Cal missähän se huone sitten olikaan?" kysyin hiljaa ja pian Calum ilmestyi seisomaan viereeni. Hän tarttui minua hellästi ranteesta ja lähti johdattamaan minua kohti huonetta. Sinne minut johdatettuaan hän jäi seisomaan ovelle, ikään kuin odottaen jotakin. Sitten hetken kuluttua hän lähti mitään sanomatta. Huusin hänet takaisin, hän tuli puolijuoksua, joka olisi normaalisti ollut aika huvittavaa. Nyt en kuitenkaan nauranut hänelle. "Mikä on?" kysyin istuessani sängyllä. Viitoin häntä istumaan viereeni. Hän asteli hiljaa istumaan sängylle, mutta alkoi pian makoilla siinä. Katselin häntä, mutta hän katseli muualle. "Calum mikä on?" kysyin uudestaan ja sain vastaukseksi vain surullisen katseen. "Mun elämä on ihan palasina." tuo vastasi hyvin hiljaa kuiskaten. "Miten niin? Mitä on tapahtunu? Justhan sä olit ihan happy kun oltiin kaupungilla." ihmettelin ja jäin odottamaan että hän puhuisi.

Laskeuduin itsekin makoilemaan hänen viereensä. Leikin hänen hiuksillansa ja tuo naurahti hiukan. "Ei ehkä saata siltä näyttää mutta mun elämä on ihan kuusesta. Mulla ei oo ystäviä, jopa mun omat vanhemmat vihaa mua henkeen ja vereen. En oikeesti tiiä mitä mun pitäis tehä mun elämällä. Mulla ei oo ketään. Kaikilla muilla mun ympärillä on jotkut joihin ne voi luottaa. Jotkut joita ne rakastaa, ja ne tietää että niitä rakastetaan takasin. Otetaanpa esimerkkinä sinä ja Ash. Te ootte niin täydellisiä toisillenne. Teette toisenne ilosiks ja rakastatte kumpikin toisianne. Sen sijaan mulla ei oo ketään. mä oon yksin, kukaan ei huoliskaan tällästä säälittävää, rumaa urpoo elämäänsä." Calum puhui jälleen hiljaa kuiskaten. Minä yllätyin hänen purkauksestaan, ja jäin vain katsomaan häntä. Calum käänsi katseenä minuun, jolloin yritin näyttää ymmärtävältä ja lempeältä. "Ensinnäkin sä et ole yksin. Me kaikki 4 ukkelia ollaan sun tukena kaikessa. Eli sulla on kyllä  Ja lyödäänkö vetoo niin sun vanhemmat ei vihaa sua. Miks vihais? Ja sitten toiseks minä ja Ash ei todellakaan olla ihan nyt niin täydellisiä yhdessä. Me riidellään ihan turhistakin asioista ja kumpikin mököttää vähän väliä. Ketkään ei oo täydellisiä. Kukaan ei oo täydellinen. Ja vaikka elämä tuntuu romahtavan ja seinät näyttää kaatuvan päälle, siitä on suunta vaan ylöspäin. Oot mun paras kaveri, ja parhaat kaverithan on aina toistensa tukena. Älä unohda sitä." sanoin samalla kun etsin parempaa asentoa. Calum nyökkäsi vastaten: "Taitaa olla mun aika mennä pois. Nuku hyvin." Takerruin kuitenkin hänen käteensä niin tiukasti että hän varmasti tajuaisi että halusin hänen jäävän siihen. Se tepsi, sillä hän jäi viereeni makoilemaan. "Hyvää yötä." sanoin vaikka meninkin vain päiväunille. Kuulin etäisesti Calumin kuiskaavan jotain, mutta olin jo hyvää vauhtia nukahtamassa joten en antanut sen häiritä.