Luku 6

147 13 8
                                    

*Kathin näkökulma*

"Mitähän ihmettä sun päässäs liikkuu?" Ash huusi kysyvä ilme kasvoillaan. "Eka sut hakataan moneen kertaan ja sit vielä kerran niin että tyyliin meinaat kuolla! Eikö sun kannattais vaa unohtaa toi sun typerä ideas mennä takasin sinne? Kuitenkin oot turvassa täällä ja äläkä väitä uudestaan että tiiät sen olevan pois kotoo. Jos se ei oo ja sit meet sinne ja se hakkaa sut taas? Mitä sitten? En halua oikeesti menettää sua. Oot mulle tosi tärkee! Jos aiot kuitenkin mennä sinne mun varotuksista huolimatta, tuun sun mukaan. Ja ota huomioon että niin tulee Luke ja muutkin, en luota siihen helkkarin äijään." hän jatkoi ja minä vain katselin häntä yrittäen tulkita hänen ilmettänsä, en kuitenkaan onnistunut. "Fine tuu mukaan mut mä tarviin mun tavaroita. Plus älä liiottele en mä ollu lähelläkää kuolemaa. Meen hakeen ne ja sillä selvä. Lähtö kahen minuutin päästä." totesin ja lähdin eteiseen jättäen Ashtonin ja muut pojat olohuoneeseen. Etsin Ashtonilta saamaani takkia naulakosta ja kun sen löysin, vedin sen päälleni. Otin kenkäni ja laitoin ne jalkaani. En turhaan jäänyt odottamaan poikia jotka olivat vieläkin olohoneessa. Otin muutaman nopeamman askeleen ja pian olin jo tiellä. Huokaisin sillä kuulin jonkun huutavan nimeäni takaani. En pysähtynyt, jatkoin vain kävelemistä katsomatta taakseni. Pian kuulin kun joku juoksi taakseni ja laittoi käden olkapäälleni.Kiskaisin itseni irti Luken otteesta ja jatkoin matkaa. "Ashton toi sun naises taitaa olla ika vihanen." kuulin hänen toteavan. Pian Ashton kipitti vierelleni ja pysäytti minut. Loin häneen kysyvän katseen, hän ei silti sanonut hetkeen mitään. "Ootko sä aivan varma tästä?" tuo kysyi ja nyökkäsin. Laskin katseni hänen käteensä joka oli yhä kiinni käsivarressani. Hymyilin hiukan huvittuneena ja nostin katseeni Ashin silmiin. Pian huomasin jo suutelevani häntä täyttä häkää eikä se minua oikeastaan haitannutkaan. "Hyii hankkikaa huone ja säästäkää mun silmiä!" Luke ja Michael huusivat yhteen ääneen. Naurahdin ja vetäydyin suudelmastamme, ottaen Ashtonin käden käteeni. Minua hymyilytti koko matkamme ajan. Pihalla aloin epäillä koko suunnitelmaamme vain marssia sisään ja hakea tavaroitani. Huokaisin syvään ja katsoin Ashtoniin jota tilanne ei myöskään selvästi miellyttänyt. "Ashton älä tapa mua!" naurahdin katsoen häntä. Hän vain seisoi vieressäni ja tuijotti minua hieman pöllämystyneenä. "Mun käsi." sanoin ja yritin irrottaa hänen kättään. Hän vain puristi entistä kovempaa mutta tälläkertaa hän ei edes tajunnut satuttavansa minua. Parkaisin ja tuo päästi irti. Katsoin häntä tuimasti kuin myös Lukea joka räkätti takanamme.

Astuin kuistille ja avasin oven, kyllä se oli auki, kuten aina. Astuin eteiseen ja kuulostelin olisiko Zack kotona. Hetken seistyäni lähdin juoksemaan yläkertaan, näyttäen kieltä Ashtonille. Tuo lähti juoksemaan perääni ja muut jäivät alakertaan. Vedin sängyn alta matkalaukun ja juoksin vaatehuoneeseen, alkaen pakata tavaroitani. Seuraavaksi siirryin takisin makuuhuoneeseen ja pakkasin yöpöydän laatikoista kaiken tarpeellisen. "Noni me lähetää ku ette meitä täälä tarvii!" kuului Calumin huuto alakerrasta, ja pian ulko ovi sulkeutui pamahtaen. Hiljaisuus laskeutui taloon ja minä pakkasin vauhdilla tavaroitani kylpyhuoneesta. "Ootko kunnossa?" Ashton kysyi napaten jälleen kiinni käsivarrestani. Nyökkäsin vain uudestaan. "Haluun pois täältä mahdollisimman nopeesti." vastasin ja vedin matkalaukkuni vetoketjun kiinni. Olin nostamassa matkalaukkua alas sängyltä mutta silloin ulko-ovi kävi. "Se on varmaa Zack!" huutokuiskasin Ashille joka vain tuijotti vuoroin minua ja vuoroin ovea. "Ashton mennää ikkunasta! Tossa on palotikkaat joita pitkin me päästään lähteen sit vaan mennää eikä katsota taakse!" sanoin puoli-iloisena.(Kai se on sana?) Ashton meni avaamaan ikkunan, joka piti todella inhottavan ja kovan äänen auetessaan ja minä siirsin pöytää hieman että meidän olisi helpompi lähteä. Laskeuduin tikkaita ja otin toisella kädelläni matkalukkuni vastaan. Laskeuduin maahan ja odotin Ashtonia. Lähdimme ripeästi kävellen takaisin kotia kohti. Tyrkkäsin matkalaukkuni Ashtonille ja lähdin juoksuun huutaen samalla jotain epämääräistä kiinniottamisesta. Ilmeisesti tuo kuitenkin ymmärsi viestini, sillä hän alkoi saavuttaa minua hetki hetkeltä enemmän. "Et saa kiinni!" sanoin ja juoksin entistä kovempaa. Juoksimme vielä hetken ja sitten olimmekin jo pihassamme.

"Calum? Luke? Onko tääl ketää kotona?" huusin kysymykseni ja tajusin ettei vastausta tulisi, sillä kuulin ilmiselvästi pleikkarin äänet olohuoneesta. Huokaisin ja nappasin matkalaukkuni Ashtonilta. Korjaan yritin napata sen mutta Ash ei hellittänyt otettaan vaan puristi tiukemmin kiinni siitä. "Mikäs nyt on?" hän kysyi ja hetken taistelun ja muutaman tiuskaisun jälkeen hän vain luovutti ja antoi matkalaukkuni minulle. "Ei mikään." vastasin ja kävelin portaat yläkertaan. Ashton seurasi perässäni ja käännähdin ympäri laskettuani matkalaukkuni sängylle. "Sun kaveris on tuola miks et mee sinne?" kysyin ja nostin katseeni maasta tuon silmiin. "Koska sä oot tärkeempi ku ne." Ashton vastasi ja suuteli ensin poskeani sitten huuliani, vetäen minut samalla halaukseen. Vastasin suudelmaan ja kiedoin käteni tuon ympärille. "Rakastan sua. Rakastan nyt ja oon aina rakastanu." sanoin ja hengitin syvään odottaen vastausta. "Mäkin rakastan sua." kuului vastaus tuon suusta ja suutelimme pitkään.


Lol.. Se olis sit siinä aattelin nyt kuitenkin julkasta vielä tän luvun ku olin jo alottanu tätä aikasemmin. Kiitos ja moi :)





Flowers ~Ashton Irwin~finnishWhere stories live. Discover now