Flowers ~Ashton Irwin~finnish

Luku 9

*Ashtonin näkökulma*

Makoilin sohvalla selaten puhelintani, ei mitään kiinnostavaa kuten ei yleensäkkään. "Kath nyt kun kerran oot keittiössä niin voisitko tuua mulle lasin mehua?" huusin. Pian Kath ilmestyi olohuoneen oviaukolle. "Senkin nilviäinen. Mä siivoon, ja ellet haluu sun mehuus vähän saippuaa niin hae itse." tuo sanoi ja väläytti hymyn. Tuhahdin ja nousin ylös sohvalta. Valitin puoliääneen kuinka en olisi halunnut nousta sohvalta, sillä siinä oli ollut hyvä olla ja se oli niin pehmeä. Kuulin Kathin naurun jostain toisesta huoneesta, ja se sai minut hymyilemään. Naurahdin ja nappasin jääkaapista lasisen mehupullon. Sen pinta oli kostea ja se lipsahti käsistäni. Ehdin kuin ehdinkin vielä napata sen ennenkuin se putosi lattialle. Siinä samassa kuitenkin itse kaaduin, joka melko varmasti aiheutti tömähdyksen sillä Kath kipitti nopeasti luokseni. "Mitä sä oikein teit?" tuo kysyi hieman huolestuneena. "En mitää kummallista, tuli vaan vähän läheltä-piti-tilanne tän mehupullon kanssa. Tää oli märkä ja lipes mun kädestä." sanoin ja nousin ylös maasta. "No miten se liittyy tohon sun kaatumisees? Sattuko suhun? Tuliko naarmuja tai mitään?" Kath lateli kysymyksiä ja pudistin päätäni. "Ei se edes hirveesti sattunu. Mut siis kun tää mehupullo lipes mun kädestä nii yritin nopeesti pelastaan sen ja kun olin saanu sitten tän pullon käsiini niin sitten vaan tasapaino petti ja kaaduin. Ei sen kummempaa." sanoin ja Kath vain nyökytteli päätänsä ja piti käsiänsä puuskassa. Loin häneen hiukan kysyvän katseen ja tuo asteli lähemmäs minua. Hän otti mehupullon käsistäni ja laski sen pöydälle. Hän katsoi minua suoraan silmiin. Hänen kätensä olivat niskani takana. Kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan. Pian kuitenkin tunsin jotain märkää ja kylmää niskassani. Laitoin käden niskaani ja otin jääpalapussin pois sieltä. "Kath tää tietää sotaa!" huudahdin ja otin kaapista muovisen kipon. Täytin sen jääkylmällä vedellä ja Kath juoksi olohuoneeseen, ja hyppäsi sohvalle. "Et sä voi heittää tähän vettä tai pilaat rakkaat sohvas!" Katherine sanoi ilkikurisesti ja otti rennomman asennon. "En ehkä voi mutta mä voin tehä näin." Kävelin sohvan taakse ja kallistin sitä niin paljon että Kath putosi siitä. Sitten nappasin kipon pöydältä johon olin sen hetki sitten laskenut. Heitin kaikki vedet Kathin päälle ja tuo kiljaisi. "Kiitos vaan nyt meen suihkuun ja sä saat siivota tän veden tästä ja sit siivoo keittiö kans. Heitä se jääpalapussi mäkeen, ja pyyhi kaikki vedet joita siitä on tullu, jos on edes." hän ohjeisti. Pyöräytin silmiäni. "Mä oon aikuinen ihminen, osaan kyllä siivota omat jälkeni." sanoin mutta en kyllä ollut ajatellut siivota yhtään mitään. Inhoan siivoamista. Ainakin tällähetkellä.

Kath meni suihkuun ja istuin hetken sohvalla. Kaippa se oli sitten kuitenkin pakko siivota. Hain kodinhoitohuoneesta siivousvälineitä ja aloin siivoamaan sotamme jälkiä. Jatkoin vain siivoamista. Eipähän Kathin tarvitsisi raataa yhtään enempää. Hän tekee nykyään kokoajan jotain. Pian jääkylmät kädet ilmestyivät niskaani. Käännyin ympäri ja näin Luken seisomassa edessäni virne naamallaan. "Varo vaan tai pyyhkäsen ton virneen naamaltas. Saippualla." sanoin ja Luke astui pari askelta taaksepäin samalla pudistellen päätään. "Luke mee vaikka olkkariin. Tuliko muut?" kysäisin ja Luke vain nyökytteli. "Miks ihmeessä sä et puhu mitään?" esitin uuden kysymyksen mutta en kuullut vastausta, sillä Calum juoksi eteeni selittäen jotain. "Sun on pakko auttaa mua! Luke ei suostu puhuun kenellekkään koska suututin sen. En saa sitä leppyyn anteekspyynnöillä tai millään. En tiiä mitä se oikein haluaa." tuo selitti nopeasti ja Luke vain poistui paikalta, meni luultavasti olohuoneeseen. "No mitäs luulet mun pystyvän asialle tekeen jos se ei kerta puhu kenellekkään." vastasin ja lähdin yläkertaan. Etsin Kathia, ja löysinkin hänet makoilemasta sängyllämme, selaili puhelintansa. "Kath voisitko sä yrittää puhuu Lukelle kun se ei suostu puhuun kellekkää. Ehkä se puhuu sulle, ku se ei voi olla vihanen mistään sulle." kysäisin saaden Kathin katseen siirtymään itseeni. "Mikäs sillä nyt sitten on? Kai mä voisin yrittää mut en usko että se mulle haluu puhuu." hän sanoi ja nyökkäsin. "Kysy Calilta tarkempia yksityiskohtia. En osaa auttaa tässä yhtään enempää." sanoin ja istuin sängylle. Katselin kun Kath nousi ja lähti alakertaan. Lysähdin makoilemaan sängylle ja katselin kattoa. Pian kuitenkin nukahdin, vaikkei se ollut tarkoitukseni. No väliäkö sillä.

*Kathin näkökulma*

Kävelin rappuset alas nopeasti ja menin olohuoneeseen. "Luke missä sä oikein..." lauseeni jäi kesken kun huomasin 'epäilyttävän' myökkyisen vilttikasan. Vedin päällimäisen viltin pois, ja sen alta paljastui toinen viltti. Vedin senkin pois ja siinähän se Luke mökötti. "Calum tulisitko tänne? Selvitetään tää teiän juttu nii ei tarvi enää pitää mykkäkouluu." sanoin ja sillä sekunnilla kun olin maininnut Calin nimen tuo oli ilmestynyt viereeni seisomaan. "Noniin nyt molemmat istutte siinä ja kerrotte mitä on tapahtunu." aloitin ja Calum istui paikoillaan mietteliäänä. Istuimme hetken hiljaisuudessa ennekuin Calum avasi suunsa. "No oli ihan perus päivä mut sit kävi sellanen juttu et kun Luke tekstaili jollekkin niin hymyssä suin että halusin tietää kenelle, niin otin sen puhelimen sen kädestä. En ehtiny kylläkään näkee kuka se oli jolle se jutteli. Mutta siis mennään asiaan. Kun Luken puhelin oli mulla nii sit se yritti ottaa sen takasin ja sit se vähän niikun putos maahan se näyttö meni ihan pirstaleiks. Ja nyt toi on ihan vihanen mulle. Ostin sille kyllä uuden puhelimenkin mut se murjottaa eikä luovu siitä vanhasta puhelimestansa. En nyt tiiä mitä se oikein haluaa kun se ei sano mitään." Mietin hetken , ja yritin asettua Luken asemaan. Sitten sen tajusin. Kuiskasin Lukelle muutaman sanan ja tuo nyökkäsi, ojentaen puhelimensa minulle, kuiskaten sen koodin. "Ja Cal mä tarviin nyt sen uuden puhelimen." sanoin ojentaen kättäni kohti Calumia. Calum kuitenkin vain nousi ja meni puolijuoksua eteiseen. Hän tuli hetken päästä ja ojensi puhelimen minulle.

Ojensin puhelimen Lukelle ja sain tuon hymyilemään. Hän kiitti ja alkoi selailla jotakin. Calum vain katsoi minua ihmeissään. "Mitä sä oikein teit?" kuului kysymys ja naurahdin. "En jaksa selittää. Mut se kuitenkin oli vaan ihan pikkujuttu." sanoin vastaukseksi. Hymyilin vain istuessani sohvalla ja katsellessani heitä molempia. Otin oman puhelimeni esille ja nappasin heistä kuvan. Olin kuitenkin unohtanut salaman päälle. Molempien katseet kuitenkin pysyivät kiinni puhelimissa. Huokaisin ja laitoin Ashtonille viestin Tuu alakertaan, ku noista kahdesta ei oo mitään seuraa eikä Michaelkaan oo täällä :( . Ei vastausta. Nousin sohvalta ja menin keittiöön. Katselin ympärilleni ja huomasin että Ashton oli todellakin siivonnut ja tehnyt vieläpä kaiken huolellisesti. Se yllätti minut todella. Lähdin yläkertaan Ashtonin luokse. Avasin suuni, olin jo kiittämässä häntä siivoamisesta mutta ilmeisesti kaikki se siivoaminen oli vaatinut veronsa, sillä löysin hänet nukkumasta. Hän oli puoliksi ulkona sängyltä joten siirsin häntä sen verran että hän oli nyt kokonaan sängyllä. Asetin tyynyn hänen päänsä alle ja peittelin hänet. Suukotin hänen otsaansa ja jäin hetkeksi makoilemaan hänen viereensä.

Päätin jonkin ajan kuluttua lähteä takaisin alakertaan katsomaan mitä pojat tekivät. Toivottavasti he eivät ole saaneet aikaan hirveätä sotkua. Välillä kuului kyllä huutoakin ja pahoin pelkäsin että kohta koko talo romahtaisi. Nappasin vielä mukaani läppärin ja suljin valot, sekä oven lähtiessäni. Astelin rappuset rauhallisesti, sillä en halunnut kaatua ettei käsissäni oleva läppäri menisi rikki. Muuten Ashton murhaisi minut. Päästyäni rappuset alas menin keittiöön ja jätin läppärin ruokapöydän ääreen. Menin olohuoneeseen jossa pojat pelailivat jotain peliä puhelimilla, ilmeisesti kisasivat keskenään. Katselin hiukan ympärilleni ja tajusin että koko olohuone ja kaikki siellä, pojat mukaanlukien olivat maalin peitossa. "Mitä te ootte oikein tehny?!" kysyin vihaisena ja katsoin poikia. he eivät vastanneet joten marssin heidän luoksensa ja nappasin molempien puhelimet heidän käsistään. Molemmat tuijottivat minua erittäin vihaisen näköisinä. "Miks koko olohuone on maalin peitossa?" tivasin mutta nuo vain tuijottivat minua vihaisina. "Me kuules vaan maalattiin sulle taulu. Anteeks kamalasti ku ei ilmeisesti niinkää enää saa yrittää ilahduttaa kavereita. Jos antasit meiän kännykät takasin niin me voitais lähtee täältä nii eipähän enää sotketa täällä." Luke sanoi ja nousi pystyyn, nykäisten samalla Calumia hihasta. Hänkin nousi ja yritti näyttää vihaiselta, mutta muodosti huulillaan sanan anteeksi. Ojensin puhelimet heille ja Luke lähti marssimaan kohti eteistä. Calum hymyili hieman mutta meni Luken perässä. Lähdin heidän perässään eteiseen. "Tiedättekös en mä siitä suuttunu että te ootte maalannu vaan siitä että ette oo siivonnu jälkiinne. Mä voin kyllä auttaa siivoon jos se siitä on kiinni. Ei teidän tarvi mennä. Menkää siistiytyyn tai jotain nii mää siivoon noi maalisotkut tuolta olkkarista." sanoin ja nuo nyökkäsivät. Hain siivousvälineet ja kävin työhön.