Bad day not bad life ~book 2~

Chapter 1

Taas kerran pyyhin melkein itkien baarin pöytiä. Muistan sen päivän, päivän kun Luke kuoli erittäin hyvin.

"Alexa, sä voit läheltä" kuulen Laurenin kiltin äänen. Hän omistaa tämän baarin.

"Ei, mun työvuoro alko vasta" sanon tälle hymyillen ja pyyhin kyyneleet poskiltani pois.

Lauren tulee luokseni ja halaa minua. Silloin kun asuin vielä Amerikassa, olin usein täällä juomassa. Laurin tunsi minut hyvin.

"Sä pääset sen yli" tämä sanoo lohduttavasti. Väärin, en pääse..

Hymyillen tälle ja menen kääntämään baarin kyltin 'OPEN' puolelle.

Hetken päästä porukkaa nakkasi ovesta paljon.

"Hei James, taasko täällä?" Kysyn naurahtaen yhdeltä vanhalta mieheltä jonka tunsin.

"Hei Alexa" tämä sanoo minulle hymyillen.

"Yksi olit kiitos" kuulen tutun äänen. Käännän päätäni ja nään pojan. Hän näyttää ihan Lukelta.

"Juu tulossa" sanon nopeasti hoksaten ja otan lasin.

Täytän lasin ja annan sen pojalle. Tämän hymy saa minut itkemään vielä enemmän.

Käännyn hetkeksi ja pyyhin kyyneleitä pois.

Melkein kaikki tuttuni tietävät Luken kuolleen. Kuulen Arian ihanan äänen.

"Mene" tämä kuiskaa korvaani ja jää itse baari tiskille. Kävelen nopeasti keittiöön.

~
Ilta alkoi hämärtyä ja saimme purettua laatikot. "Kiitti ku autoit" poika sanoo ja hymyilee minulle. Hymyilen takaisin ja naurahdan. "Mun pitää varmaan mennä, huomennahan on koulua" virnitän. "Selvä... Voi hyvä jumala!" Poika parahtaa. "Mitäh?" Kysym hämmentyneenä. "Mä en esitelly itseäni, oon Luke" poika sanoo nolona. "Oon Alexa" sanon vinkaten silmää ja katoan oven raosta
~

Ilta alkoi hämärtyä ja baarissa oli enään pari ihmistä. Vuoroni oli loppunut juuri, ja istuin väsynyneenä baarin penkille.

"Hei" kuulen Arian äänen.

"Hei" vastaan ja hän istuu viereeni.

"Ootko kunnossa?" Aria kysyy pienesti hymyillen minulta.

"En" vastaan suoraan.

"No?" Tämä kysyy ja puristaa minua kädestä.

"Baarissa oli poika.." Aloitan ja pidättelen saapuvia kyyneliä.

"Hän näytti ihan Lukelta, ja.." Sanoin itkien Arialle. Hän halasi minua ja hymyili rohkaisevasti

"Mä muistin meidän ensimmäisen tapaamisen" sanon itkien Arialle mutta hymyilen kuitenkin.

"Mä tiedän että sä kaipaat sitä" Aria sanoo lohduttaen. Totta..

"Mut.. Se oli vielä niin nuori, meidän piti helvetti elää onnellisina, kunnes me mentiin niihin tyhmiin juhliin" sanoin ja pyyhin kyyneliä lisää.

"Se ei ollu sun syy! Usko jo" Aria sanoo ja katsoo minua silmiin hymyillen.

"Mennään illalla jonnekkin, ehdotuksia?... Eiku ei!! Mennään sinne uudelle clubille" Aria hössöttää ja nousee tuolilta.