Chapter 9

317 35 4
                                    

Tunsin kuin joku olisi hakannut naulaa ohimooni. Tarvitsin todella särkylääkettä.

Raotin silmiäni ja yritin vilkaista kelloon.

6.00..

Nousin ylös ja kävelin suoraapäätä keittiöön ja otin jonkun purkin kaapista.

Katsoin purkkia hetken. Ei etikettiä tai mitään.. Kai nämä olivat särkylääkkeitä. Ei minulla mitään huumeita kuitenkaan ole.

Otin kaksi pilleriä ja otin vettä päälle.

Näin keittiöstä kun Aria veti sikeitä sohvalla. Tuota tyttö kukaan ei herättäisi, paitsi minä.

Istuin väsyneenä ruokapöytään ja tungin pääni käsiini.

Siitä oli aikaa kun olin käynyt lukiossa.. Se oli kieltämättä joillekin erittäin julma paikka.

Menin kuitenkin väsymyksestä huolimatta suihkuun ja pesin hiukseni. Kun olin käynyt suihkussa, kuivasin hiukset ja mietin mitä tekisin niille kun kerran aikaa riitti.

Päätin kihartaa ne joten otin kihartimen ja aloin hommiin.

Kun olin kihartanut hiukseni, meikasin vähän.

Laitoin ensin ripsiväriä ja peitin joitakin näppylöitä. Kun olin tyytyväinen, menin valitsemaan vaatteet.

Laitoin revityt Boyfriendit ja otin vaalean harmaan villapaidan. Laitoin nilkkasukat vielä ja sitten pakkasin koulu kassini.

Kun olin tehny kaiken menin keittiöön. Kello oli jo 7:10!

"Aria herää! Sun pitää lähtee kohta töihin" ravistelin tyttö sohvalla.

"Vielä viisi minuuttia äiti!" Aria sanoi unisena mutta päädyin tiputtamaan hänet sohvalta.

"Rauhotu!" Tämä ponnahti ylös ärtyisenä.

"Lukitse mun kämppä sitte ku lähet" muistutin tätä ja menin syömään. Kun olin syönyt pesin hampaat ja lähdin ulos.

Kell o oli 7:41 ja kuulin kun auto tööttäilyä pihassa.

Colinin auto rullasi pihaan ja hyppäsin kyytiin naurahtaen.

"Nukuitko hyvin?" Tämä kysyy mutta katson tätä 'et voi olla tosissas' ilmeellä.

Kaikki ihmiset kysyvät aina tuota samaa kysymystä.

"Aja vaan" naurahdin ja hymyilin Colinille joka hymyili takaisin.

Olimme hetkessä Lukiolla ja kelloon oli vasta 7:50

"Tossa on lukujärjestys ja kirjat saat luentojen opettajilta, maksoin ne jo" Colin sanoo samalla ku parkeerasi autonsa.

"Kiitos, ei sun olis tarvinnut" sanon hymyillen leveästi Colinille.

"Olit koko ajan Luken kanssa niin kai nyt mun piti vähän susta huolehtia" Colin sanoo naurahtaen.

"Nii.." Vastasin hieman loukkaantuneena.

Avasin oven ja Colin tuli perässäni.

"Meillä on ensimmäinen luento sama ja viimenen sama" Colin sanoi vertaillen lukujärjestyksiämme.

"Okei, mikä eka luento olikaan?" Kysyin samalla kun kävelimme sisälle.

"Matikkaa" Colin sanoi ja minulta pääsi tylsistynyt huokaus.

Pääsimme sisään ja heti ensimmäisenä törmäsin johonkuhun.

Hyvä minä...

Katsoin ylös päin, edessäni seisoi tai itseasiassa istui vaaleahiuksinen poika. Selvästi rikas vaatteista päätellen.

Bad day not bad life ~book 2~Where stories live. Discover now