Bad day not bad life ~book 2~

Chapter 2

Makasin lattialla ja tuijotin Luken kuvaa. Minulla oli häntä ikävä. Aria oli pitänyt minulle eilen saarnan elämästäni.

Hän ei vain tajunnut. Hän ei ollut koskaan menettänyt läheistään. Ihmistä jota rakastit yli kaiken. Ihmistä jonka kanssa haluaisit olla koko elämäsi.

Kuulin ovikellon soivan ja nousin lattialta. Päälläni oli vain kollarit ja huppari.

Kävelin ovelle ja avasin oven. Edessäni seisoi Colin ja Aria.

"Liiku" Aria käski Colinia joka virnuili tälle. Väistin ja he pääsivät sisälle.

"No? Tulitko taas saarnaamaan tai jotain?" Kysyn sarkastisesti Arialta.

"En, toin sulle lahjan" tämä sanoo ja osoittaa katseellaan huvittunutta Colinia.

"Voin lähtee kyllä" Colin sanoi viattomana.

"Älä!" Aria tiuskaisi tälle.

"Alexa, sun pitää päästää Lukesta irti-" Aria aloitti puheensa mutta Colin keskeytti sen.

"Luke West! Sehän on Lendin veli!" Colin hoksaa.

"Joo ja se on ton poikaystävä" Aria sanoo osoittaen minuun.

"Korjaan oli" sanon masentuneena.

"Se kuoli"

Colinin naama vääntyi alas ja tämä näytti olevansa pahoillaan.

"Otan osaa.." Tämä kuiskaa varovasti.

"Ei! Te ette tiedä! Te ette toedä miltä se tuntui kun se hyppäsi! Te ette tiedä miten paljon mä pelkäsin!! Te ette tiedä!" Huudahdan vihoissani. En ole kummallekaan heistä vihainen olin itselleni.

Aria yrittää tulla lähemmäksi ja halata mutta työnnän tämän pois. Juoksen äkkiä ulos kodistani ja paiskaan oven samalla kiinni.

Juoksen rappusia alas ja kun olen päässyt ulos itken.

Niinkuin aina. Milloin kyyneleet ja kipu loppuvat? Eivät varmaankaan milloinkaan...

Colin

Alexa juoksi ovesta ulos palauttaen sen samalla kiinni. Hän oli selvästikin murtunut Luken kuolemasta.

"Okei kuuntele tarkkaan, kerron tän tarinan vaan helvetti kerran" Aria niminen tyttö ärisee.

"Hyvä en jaksais kuunnella toista kertaa" Sanon sarkastisesti.

Aria siirtää murhaavan katseen minuun.

"Luke ja Alexa oli yhdissä juhlissa ja.. No mennään nyt pää-asiaan. Luke hyppäsi Humalassa kalliolta ja tämän pää kolahti kallioon. Alexa hyppäsi pelastamaan niin ja niin mutta ei kerennyt. Jos sä satutat mun ystävää niin sulle ei käy hyvin. Ymmärsitkö?" Aria kertoi. Aika rankka kuolema.

"Taisin" sanon mutta en yhtään sarkastisesti. Toisen kuolemalla ei ole leikkimistä.

"Hyvä, nyt mee perkele hakee se" aria sanoi ja antoi ilmeisesti Arian koti avaimet minulle. Katsoin häntä kummastuneena.

"Että pääsette sisään kun lähen" tämä sanoo pyöräyttäen silmiään.

Alexa

Istuin betoni portaille ja itkin vasten jalkojani. Kipu ei loppunut. Se vain yltyi.

"Alexa.." Kuulin äänen joa olin kaivannut, mutta se oli väärä.