Bad day not bad life ~book 2~

Chapter 5

Kello oli noin 5 aamulla ja olin hereillä.
En voinut nukkua, en voinut nukkua koska Luke ei ollut vieressäni..

En vaipunut uneen vaikka kuinka itkin.

Kaipasin tämän hymyä ja lämpöä.
Hän valaisisi koko maailman minulle kauniilla hymyllään.
Hän karkottaisi kylmän lämmöllään,
Mutta mut.. Olen vain yksin pimeässä ja kylmässä maailmassa...

Istuin nyt tällähetkellä parvekkeellä.
En ollut saanut unta, kun taas Aria nukkui sikeästi sohvallani.

Ehkä jos vain hyppäisin.. Pääsisin pois tästä helvetistä. Pääsisin Luken luo...

Minun ei tarvitsisi enään ikävöidä häntä.. Olisin hänen kanssaan. Ikuisesti...

Otin viltin pois päältäni ja nousin seisomaan.

Kurkistin parvekkeelta alas.

Olimme neljännessä kerroksessa mutta silti matka näytti pitkältä...

Vedin syvään henkeä. Viimeisen kerran...

Kiipesin huojuen kaiteelle istumaan.

"Anteeksi Aria.." Kuiskasin hiljaa ja tönäisin itselleni hieman vauhtia.

Tipuin kaiteelta... Mutta tunsin vahvan käden.

Ottavan kädestäni kiinni.

Käsi veti minut voimakkaasti parvekkeelle.

Edessäni seisoi ilmielävä Luke.. Tai ainakin luulin.

"Luke.." Vastasin ja annoin kyynelten tulla.

"Alexa.." Luke vastaa hieman pettyneenä.

"Anteeksi.." Kuiskasin ja halasin Lukea.

"Alexa.. Älä... Älä tee sitä.." Luke änkytti. Näin kun yksi, yksi pieni kyynel liukui tämän poskelle.

Tällä kertaa en aikonut sulkea silmiäni.
En antanut Luken karata..'

"Mi-miten olet elossa.." Kysyn itkun takaa.

"Alexa, Anteeksi kaipasin sinua.. Liian paljon..." Luke änkyttää.

Kyyneliä alkaa tulemaan lisää tämän poskelle.

"Älä itke Rakas, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin Luke" sanon itse hymyillen mutta itkien samalla.

Tämä tuntui niin mahdottomalta.

"Anteeksi, se-se oli tyhmästi tehty.." Luke sepitti jotain.

Mikä oli tyhmästi tehty? Mistä hän puhui?

"Luke kaikki on hyvin kun olet siinä, älä mene.." Kuiskasin ja en voinut estää sitä, suutelin tätä sulkien silmäni automaattisesti.

Tunsin ne lämpimät huulet. Ne huulet mitä olin kaivannut aina. Ne joita olisin halunnut suudella aina.

Avasin silmäni ja.. Luke, Luke seisoi edessäni.

"Mä rakastan sua!!" Huudahdan ja hyppään tämän kaulalle.

"Alexa, et-et saa kertoa- ke-kertoa kenellek-kenellekkään!" Luke kuiskasi varovasti.

"Miksi, oletko vaarassa?" Katsoin Lukea huolestuneena. Tunsin kun kyyneleitä valui koko ajan poskilleni.

"He-he tulevat.. Tappamaan mi-minut.. Älä kerro! Alexa pliis" Luken ääni väirisi.

"Kuka? Luke!" Huudahdin, samalla kun Luke lähti kävelemään vilkuillen joka suuntaan.

Hän avasi oven mutta työnsin sen samalla avauksella kiinni.

"Älä mee" vastasin epätoivoisena.