Bad day not bad life ~book 2~

Chapter 16

Alexan outfit :)
________________________

Puin vaatteita päälleni.

En halunnut lojua sairaala vaatteissa.

Laitoin farkut, vaalean fanellin ja Niken kengät.

Oli minulla laukkukin.

"Alexa sinulle on tullut vieras" hoitajain ilmoitti.

"Onko se Luke?" Kysyin toiveikkaana mutta hoitaja ravisti päätään.

"Tyttö ja poika" tämä ilmoitti.

Nyökkäsin tälle ja sisälle käveli Aria ja COLIN.

Jos jalassani ja kyljessäni ei olisi ollut murtumaa, olisin varmasti mennyt kuristamaan Colinin hengiltä.

Aria tuli suoraa päätä halaamaan minua mutta Colin piti reilun etäisyyden.

"Aria, mitä Colin tekee täällä?" Kuiskasin tälle.

"Se on sun kaveri daa? Mikäs sulla on?" Aria katsoi minua hetken.

Hän ei tiennyt mitä Coli oli tehnyt. Hän ei tietänyt että Luke jätti mut.

"Aria, Colinin takia Luke jätti mut" kuiskasin Arian korvaan.

"Mitä?! Milloin!? Miks et oo kertonut!? Hyvä luoja mä tapan Colinin!!" Aria sekosi.

"Tapa vaan, en välitä" tuhahdin.

Colin näytti erittäin nolostuneelta.

"Mitä sä vielä siinä kuhmaat? Vai haluutko kuolla?" Kysyin sarkastisesti ja vilkaisin Ariaan.

Colin lähti nopeasti huoneesta mutta samalla oven avauksella Luke astui sisään.

Aria katsoi hetken Lukea hölmistyneenä mutta sitte tajusi poistua.

"Huuda jos se tekee jotain-.." Aria sanoi mutta keskeytin tämän.

"Mene nyt vain" sanoin naurahtaen. Aria nyökkäsi ja lähti.

Menin paremmin istumaan sairaala sängyssä ja Luke tuli vierelleni.

"Alexa.. Mä-mä oon pahoillani..." Luken ääni värisi.

"Mä vaan.. " Luke yritti pidätellä kyyneleitä.

"Miks sä pyydät anteeksi? Sen pitäs olla mä kuka pyytää anteeksi" Sanoin Lukelle.

Huomasin kun kyynel liukui tämän poskelleen.

Menin lähemmäs Luke ja pyyhkäisin kyyneleen pois sormellani.

"Rakas, älä itke" kuiskasin.

"Alexa.." Luke änkytti.

"Mä oon pahoillani, kaikesta mitä mä oon tehnyt" sanoin ja Luke nosti päänsä.

Salamana tämän käsivarret olivat ympärilläni.

"Luke mä rakastan sua aina" kuiskasin tämän korvaan.

"Mäki rakastan sua aina" Luke kuiskasi takaisin.

Irrottauduin Lukesta sen verran että näin tämän silmät.

Siirsin katseeni kuitenkin Luken huuliin, mutta en jäänyt odottelemaan.

Painoin huuleni Luken omille. Luke vastasi suudelmaan tietenkin mutta vähän ajan päästä se rupesi muuttumaan.. Hieman intohimoisemmaksi.

Luken kädet hivelevät selkääni mutta pistävä kipu tuntui kyljessäni.

Voi helvetti..

"Luke.. Luke.." Yritin sano, mutta Luke ei lopettanut.

"Luke! Mua sattuu" korotin ääntäni ja Luke heräsi todellisuuteen.

Tämä irrottautui minusta nolona.

"Anteeks.." Tämä mumisi.

"Ei se mitään, mun olis varmaan pitänyt kertoa että.. Mun kylkiluu on murtunut" sanoin pienesti hymyillen Lukelle.

Luke hymyili minulle pienesti takaisin.

"Kestääkö teillä vielä kauan?" Kuulin Arian turhautuneen äänen ovelta.

"Meen niin voit jutella rauhassa Arialle" Luke sanoi nyökäten kysyvästi.

Nyökkäsin takaisin ja Luken nousi tuolista.

Aria käveli Luken ohi viereeni.

"No?" Tämä kysyi heti kun ovi meni kiinni.

"Häh? Mitä no?" Sanoin hämmentyneenä.

"Mitä Luke sanoi?" Aria selvensi.

"Öm.. Se.. " änkytin.

"Kai se nyt sanoi jotain?" Aria sanoi sarkastisesti.

"Ei puhuta Lukesta nyt! Miten sulla on mennyt?" Kiersin kysymyksen.

"No.. Tapasin yhden söpön pojan kun olin töissä.." Aria aloitti kikattaen.

"No kukas tämä 'onnekas' on?" Kysyin naurahtaen.

"Hänen nimi on Sean.." Aria kikattaa mutta jähmetyin heti.

"Hän on Colinin kaveri.." Mutisin jotain.

"Mitä?" Aria kysyy.

"Ei mitään" sanon nopeasti ja Aria hymyilee vain minulle.

"Hei! Sä et oo syöny mitään! Mennään siihen sairaalan kahvilaan syömään jotain" Aria hihkaisee.

"Mm.. " mumisin jotain vastaukseksi.

Otin kepit ja kävelin keppien kanssa huoneesta ulos.

Ulkona odotti Luke.

"Me mennään syömään, niin tuutko mukaan?" Kysyin Lukelta hymyillen.

"Tuun tottakai" tämä sanoi ja nousi tuolista.

Tämä pussasi minua nopeasti poskelle ja lähdimme kahvilaa päin, tosin aika hitaasti koska minulla oli kepit.

A/N

Anteeksi kun tuli niin lyhyt mutta koska puhelinkin on niin paska niin...
Mutta toivottavasti tykkäsitte yms :)

Love yo guys
<3: Lars