Bad day not bad life ~book 2~

Chapter 6

Menin takaovesta, keittiön kautta takaisin baarin puolelle.

"Mikä kesti?" Aria kysyi ärtyiseenä.

"En saanut nostettua roskapussia roskikseen" valehtelin.

"Roskapussissa oli vain ruuan jätteitä pulloja ja paperia! Älä huijaa" Aria sanoo ja täyttää samalla jonkun olut lasia.

"Anna olla" tuhahdan ja huomaan kun Colin istuu eteeni.

"Hei" sanon hymyillen pienesti.

Oikeastaan haluaisin hymyillä. Hymyillä koko ajan, mutta en voi.. Se olisi hieman outoa.. Koska poikaystäväni oli kuollut..

"Se yliopisto, se alkaa ensiviikolla" Colin muistutti.

"Joo kiitti" sanoin ja otin rätin käteeni.

-

Kello oli noin 12 yöllä ja porukkaa alkoi olla enemmän, mutta kaikki olivat vielä enemmän humalassa. Otin tarjottimen käteen missä oli kaksi olutta ja kaksi muuta juomaa. Lähdin viemään sitä pöytään. Yhtäkkiä tunsin käden pepullani.

Käänsin katseeni pöytään missä oli mies seurue ja kaikki olivat pahaa humalassa.

Läpsäisin tätä avokämmenellä poskeen mulkaisten muita miehiä ketkä vain nauroivat.

Mies ei pitänyt lyönnistäni joten nousi ylös ja tönäisi minut lujalla voimalla maahan.

Tarjotin tippui maahan kanssani. Tunsin kun pääni osui pöytään, kuulin myös tappelun ääniä.

Katsoin ylös ja näin huppupäisen pojan joka oli lyönyt miestä nyrkillä.

Tiesin tämän olevan Luke..

Mies yritti lyödä takaisin mutta Luke väisti joka kerta kevyesti.

Aria tuli äkkiä auttamaan minut ulos ja jack meni heittämään miehen ulos baarista.

"Ootko kunnossa?" Aria kysyy samalla puhdistaen pientä haavaa otsassani.

"Oon" sanoin hymyillen pienesti Arialle.

"Kukahan tuo poika oli?" Aria mietti samalla..

"En tiedä" sanoin valehdellen. En tykännyt valehdella, mutta tämä oli vain pieni valkoinen valhe..

-

Työvuoroni loppui ja olin juuri laittamassa takkiani päälle.

"Oletko varma että pärjäät? Menet suoraan kotiin! Onko selvä?" Aria sanoi vakavana.

"Kyllä äiti!" Sanoin naurahtaen.

Aria tönäisee minua hieman näyttäen että asia oli vakava.

"Joo joo, suoraan kotiin" sanoin pyöritellen silmiäni.

Aria hymyili ja nyökkäsi.

Lähdin ovesta ulos ja sain heti niskaani kylmän tuulahduksen.

Ilmassa tuntui pientä kosteutta, joten kohta varmasti alkaisi satamaan..

Kadut olivat pimeitä, ainoa valo oli katuvalot, mutta useat niistä olivat rikki.

Huomasin jonkun porukan pienellä kujalla. Tietenkin.. Juuri minun tuuriani.

Yritin olla välittämättä heistä mutta tunnistin yhden henkilön liian hyvin.

"Jim" huokaisin.

Hän oli auttanut minua ennen saamaan tupakkaa huumeita yms.

"Alexa!! Oletko se sinä!!" Kuulen tietysti Jimin äänen.