Bad day not bad life ~book 2~

Chapter 20

"Anteeks, se on ollu tollanen siitä asti ku sä lähdit.." Lend sanoi pyöräyttäen silmiään ja käveli keittiöön.

"Ei se mitään.. Alkaa siihen tottua jo." Mutisin ja seurasin Lendiä.

"Kaiken lisäks että se käyttää huumeita ja juoo... Se liitty johonki helvetin katujengiin.." Lend sanoi ja ojensi minulle kaljan. Otin sen käteeni ja otin hiukan.

"Jengiin? Onks se joutunu kiinni siitä?" Kysyin uteliaana. Luke oli muuttunut todella paljon. En olisi lähtenyt jos tämä kaikki oli tapahtunut...

"On se pari kertaa putkassa ollu mutta ei se muuten oo jääny kiinni.. Kyllä sitä aika paljon Sieltä poliisi asemalta sai hakea.." Lend kohautti olkapäitään ja istuimme olohuoneen sohvalle.

"Lend mulla on sellanen tunne että.. tää on tosi vaikee selittää mutta.." Purin huultani ja katsoin Lendiä tämän vihreisiin silmiin.

".. mä taidan olla rakastumassa siihen.. uudestaan.." Katsoin hiljaa Lendiin joka katsoi minua yllättyneenä.

"Mutta.. Sähän.. Olit varattu?!" Lend yritti saada äänensä kulkemaan.

"Se on se ongelma.. En haluu satuttaa Dustinia Luken takia, mutta en halua satuttaa Lukea Dustinin takia" huokaisin. Miksi kaiken piti olla niin monimutkaista.

"Olisit nähnyt sen silmät kun sanoin että oon varattu.. Ihan kun se olis kuollu sisäisesti.." Laitoin oluen sohvapöydälle. En ollut tällä hetkellä juomia tuulella.

".. No mitä sä teet..?" Lend kysyi oudosti.

"En tiedä.. Mun ei kai olis pitäny tulla.. Mä tiesin että näin kävisi.." Tunsin kun rupesin käymään yhä epätoivottavammaksi. Halusin itkeä mutta hei, en ollut lapsi enään.

"Alexa anteeks, tää kaikki oli mun vika, kai mä olisin saanu Luken oikealle tielle itekkin" Lend tuumi katuvasti ja nousi sohvalta ylös.

"En mä sitä.."

"Lend mä oon pahoillani.." Sanoin katsoen Lendiä suoraan hänen silmiinsä. Lend halusi epätoivoisesti veljensä takaisin, sen minkä oli tuntenut koko elämänsä, sen kehen olin rakastunut.

"Mistä sä pyydät anteeksi?" Lend kysyi varovaisesti ja nousin sohvalta.

"Luke.. Hän ei tule muuttumaan takaisin.." Ravistin päätäni ja astuin lähemmäs Lendiä joka katsoi minua hämmentyneenä.

"Et sä voi tietää sitä ennen kun me ollaan kokeiltu" Lend väitti vastaan ja huomasin kyyneleet hänen silmissään.

"Lend älä itke! Pliis, me voidaan yrittää kyllä" halasin Lendiä pikaisesti ja yritin hymyillä positiivisesti Lendille.

"Mä kysyn Lukelta jos se haluaisi tulla meidän kanssa huomenna vaikka lounaalle?" Ehdotin Lendille ja tämä pyyhki kyyneleet silmiltään.

"Joo tehdään vaikka niin" Lend yritti hymyillä.

"No mä oon ainaki iha väsyny joten haittaako jos mä meen nukkumaan?" Kysyin Lendiltä hymyillen.

"Joo, mä varmaan teen töitä vielä" Lend kohautti olkapäitään ja kävelin rappusille. Kun pääsin yläkertaan tunsin tärinän taskussani. Otin puhelimen ja huomasin että olin saanut viestin tuntemattomalta numerolta.

Häivyin jo kerran Luken elämästä, voit tehdä sen uudestaankin.

Pilailiko joku minun kanssa vai halusiko joku minut todella pois. En kiinnittänyt enempää huomiotta viestiin vaan menin nukkumaan suoraan.

-

"Joten tavataan 2 siinä ravintolan edessä" hymyilin nyökyttäen Lendille joka veti takkinsa päälleen.