Fanboy - Larry Stylinson (FIN)

9 - 161215 (III)

Vielä saavuttuamme hotellille en ollut tajunnut olevani todellisuudessa. Oloni oli kuin unieni jälkeen, paitsi ei, en tulisi surulliseksi herätessäni unesta. En heräisi tästä, tämä on todellisuutta.

Viisi vuotta. Viisi pitkää vuotta täynnä naurua ja kyyneliä. Viisi vuotta olen haaveillut jotain tällaista tapahtuvan - ja nyt kun se on tapahtunut, on olo jotenkin tyhjä.

Äitini oli myös huoneistossamme, mutta hän vain naureskeli ja yritti palauttaa meitä maanpinnalle sanomalla, että huomenna olisi aikainen lähtö, että meidän pitäisi pakata. Voit vain arvata kuinka huonosti hän onnistui.

Kahdeksan maissa päätimme lähteä hotellirakennuksessa olevaan baariin ottamaan parit. Emme todellakaan aikoneet juoda itseämme känniin, mutta halusimme nauttia päivästä kaikin mahdollisin tavoin.

Mutta baariin tultuamme tiskillä istuu yksin tuttu henkilö. Onko tämä enää edes minun tuuriani? Päätämme kuitenkin jälleen jättää hänet rauhaan, joten istumme toiseen päähän tiskiä ja tilaamme juomat.

Pian tuo henkilö, Louis Tomlinson nimeltään, hoipertelee luoksemme. Hänestä huomaa, että hän on todellakin vetänyt enemmän alkoholia kuin mitä hänen olisi pitänyt, ellei tuo sitten ollut kännihakuista juomista. Tuo kun oli kuulemma valitettavan yleistä Suomessa.

"Harreeeh", tuo sanoi möreällä äänellä ja syöksyi halaamaan minua.
"Hei Louis, ihmiset näkee", vastasin hänelle ja irroitin hänet itsestäni.
"Ei se haittaaah mä rakastan suaah", tuo vastaa.
"Louis, me molemmat tiedetään ettet tarkoittanut tuota, sä oot kännissä", vastaan.
Oli huono idea tulla baariin, en olisi halunnut nähdä Tomlinsonia tällaisena. Mutta ainakaan en pelännyt puhua hänelle, kun hän tuskin muistaisi aamulla mitään.
"ETKÖ SÄ RAKASTA MUA? OOKS SÄ PETTÄNY MUA TON BLONDIN KANS?" Louis huutaa niin kovin, kovin lujaa.
En tiedä pitäisikö minun nauttia tilanteesta, kun idolini kertoo rakastavansa minua, mutta koen oloni enemmän ahdistuneeksi.
"Louis-kulta, mä en oo sun poikaystäväs, mä en voi pettää sua. Ja tottakai mä rakastan sua. Niall on mun paras ystävä", puhun rauhallisesti.
"BLONDI MITÄ SÄ OOT TEHNY MUN HARRYLLE?" Louis huutaa.
Kaikesta tilanteen kiusallisuudesta huolimatta "mun Harry" kuulosti tavattoman söpöltä.
"Louis jumalauta, sä oot kännissä", Niall vastaa.
"MÄ EN OO KÄNNISSÄ!" tuo huutaa.
Sitten hän painaa alkoholin makuiset huulensa huulilleni. Hetken harkitsen vastaamista, ei Vivan ole tässä se ongelma. Mutta tajuan, että keskustelumme on herättänyt huomiota, ja suudelmamme olisi näkyvissä iltapäivälehtien etusivuilla huomenna, ellen lopettaisi tätä. Joten vetäydyn irti hänestä. Sen ainoan kerran kuin minulla on mahdollisuus suudella idoliani.

"Lou anna sun puhelin", sanon tuolle.
Tuo kirjoittaa salasanansa ja ojentaa puhelimensa. Kuinka hyväuskoinen hän kännissä onkaan. Avaan hänen muistionsa ja kirjoitan sinne:
"Hei Louis. Toivottavasti et muista baarireissustasi mitään, tai et näe siitä juorulehdissä. Oon tosi pahoillani. Jos susta tuntuu että haluut että korvaan tän jotenkin, soita mulle. Tallensin mun numeron sulle nimellä Harry Styles.
Rakkaudella, Harry xxx
(Se fani joka oli aamupalalla ja futiskentällä)"
Asetan hänelle herätyksen seuraavaksi iltapäiväksi ja laitan sen nimeksi "katso muistiinpanot". Sen jälkeen tallennan oman numeroni hänelle, ennen kuin lähetän hänen managerilleen viestiä, että Louis olisi parempi hakea täältä pois.

Ja ehkä salaa toivon, että Louis ei ensimmäisenä poistaisi numeroani.

Saatte tän osan tänään vain ja ainoastaan koska 1D on mun vuoden 2015 kuunnelluin artisti ja Midnight memories mun kuunnelluin albumi. Mitähän mä oon tässä One Directionii nyt kuunnellu? Kuudauden? Puolitoista?

(Pakkotarkistus, on siitä jo kaks ja puoli kuukautta ku @walluw laitto mulle ekan WhatsApp-viestin (20.syyskuuta) ja aikalailla samanverran oon nyt ollu näiden jätkien mukana :D )

❤; IsacMalik