Fanboy - Larry Stylinson (FIN)

12 - 251215 (I)

Istun keittiön pöydän ääressä katsellen ulos. Yöllä on satanut lunta ja jokaista paikkaa koristaa valkoinen puuterikerros. Kiedon sormeni lämpimän mukin ympärille odottaen, että teepussin maku liukeaisi kuumaan veteen.

Askeleet lähestyvät keittiötä ja hymy nousee kasvoilleni, kun brunette pörröpää astuu oviaukosta sisään. Tuo mies, joka seisoo kotini keittiössä, on idolini. Ajatus tuntuu kovin vieraalta.

"Otatko jotain? Teetä? Kahvia?" kysyn edelleen hymyillen.
"Kahvia kiitos, sä tiedät suomalaiset", tuo vastaa virnistäen ja istuutuu tuolille minua vastapäätä.
Naurahdan ja nousen keittämään hänelle kahvia. Itse en voinut ymmärtää miten joku voi pitää sellaisesta litkusta, mutta tapansa kullakin. Äidillänikin on tapana juoda kahvia.
"Otatko maitoa tai sokeria?" kysyn ja toinen pudistaa päätään.

Kun kahvi on tippunut, kaadan sen mukiin ja ojennan Tomlinsonille kiertäen itse takaisin omalle puolelle pöytääni. Silloin nostan katseeni ensimmäistä kertaa kunnolla toisen taivaansinisiin silmiin.
"Nukuitko hyvin?" kysyn.
"Joo, ihan okei", tuo vastaa.
"Yöllä on satanu lunta", jatkan iloisena ja käännän katseeni ulos.
"Joo, siltä näyttää", tuo vastaa.
"Ootko sä ennen nähny lunta?" kysyn ja tuo purskahtaa mahtavaan nauruun.
"Ootko sä koskaan selvittänyt mitään Suomesta?" tuo kysyy hetken kuluttua, selvästi huvittuneena.
"Umm, en oikeestaan, paitsi oon opiskellu kieltä joitain lauseita", vastaan punastuen.
"Suomessa, varsinkin lapissa mistä mä oon kotosin, on tosi paljon lunta. Mitä sä osaat sanoa?" toinen kysyy innostuneesti.
"Uhm, minun nimeni on Harry", vastaan.
"Kuulostaa tosi hyvältä", Louis kehuu hymyillen, "Minä olen Louis. Hauska tutustua!"

Hörppään teetäni ja poltan melkein kieleni. Välillemme laskeutuu hieman kiusallinen hiljaisuus. Tiesin että muistaisin hetken silti täydellisesti. Tai no, jos istuisit kotisi keittiössä aamupalalla idolisi kanssa, tuskin sinäkään sitä unohtaisit.

"Haluatko jotain syötävää?" kysyn hetken kuluttua.
"Joo voin mä ottaa vaikka leipää, jos teillä on", Louis vastaa.
"Käykö itse leivottu?" varmistan.
"Tietenkin käy! Siitä onkin pitkä aika kun olen saanut itsetehtyä leipää", tuo sanelee hymyillen.
"No, nyt saat sitten leipää Harry Stylesin tyyliin", virnistän.
"Osaatko sä leipoa?" tuo kysyy ehkä hieman hämmentyneenä.
Purskahdan nauruun ja tuo katsoo minua hämmentyneenä.
"Kysyitkö juuri, että osaako leipuri-kondiittoriksi opiskeleva miehenalku leipoa?" kysyn edelleen huvittuneena.
"No en mä voinu tietää", Louis irvistää.

Otan leivät kaapista ja lastaan jääkaapista leivänpäälliset. Nostan pöytään myös paketillisen keksejä, jotka eivät ole samoja, kuin ne, joita söimme Niallin kanssa.

Istun jälleen paikalleni katsoen hymyillen, kun toinen laittaa leipää itselleen. Painan tarkkaan mieleeni, että hän laittaa leivän päälle vain ja ainoastaan voita ja juustoa. Ehkä yllättäisin hänet jonain aamuna aamupalalla? Vai menisikö se yli? Toisaalta hän oli itse eilen illalla myöntänyt ihastuneensa minuun.

-

~Flashback~
"Ainahan sä voit kertoo totuuden", vastaan.
Tuo naulitsee sinisten silmiensä katseen minuun.
"Ihastuin POIKAfaniini lyhyessä fanitapaamisessa ja suutelin häntä kännissä? Kuulostaapa mahtavalta. Modest tykkäis, mun kun pitää leikkiä heteroa", tuo virnistää.
Katson häntä ihmeissäni, enkä saa sanaa suustani. Siinä vaiheessa Louis ilmeisesti tajuaa, mitä hän sanoi, sillä hän punastuu ja lätkäisee käten suunsa eteen.
"Sä mitä?" kysyn, ihmetellen itsekin sitä, että sain ääntä aikaan.
"Suutelin sua", tuo mumisee.
"Mä tiedän, mut mitä sä sanoit sitä ennen?" kysyn.
"Älä pakota mua toistaan sitä", vanhempi mutisee, nousee seisomaan ja lähtee huoneesta sulkien oven perässään.

-

"Herätys, maa kutsuu", Louis naurahtaa heiluttaen kättään kasvojeni edessä.
Punastun sopertaen epäselvän anteeksipyynnön, mikä saa toisen entistä huvittuneemmaksi. Siinä me vain katselemme toisiamme, hän hymyillen ja minä punaisena kuin paloauto.

"Oikeestaan mä oon halunnu tehdä yhden asian melkein siitä asti ku näin sut siellä aamupalalla", sinisilmäinen rikkoo lopulta hiljaisuuden.
"Ai, minkä?" kysyn uteliaisuuteni herätessä.
"Kerran mä melkein teinki tän, mutta tälläkertaa oon ihan selvinpäin", tuo virnistää ja kumartuu pöydän yli.

Idolini täydellisen pehmeät huulet kohtaavat omani.

Taas tässä tapahtuu asioita aamupalalla :'D En voi sanoo et aamupalapojat on bäk, koska Niilo puuttuu :c Jajajaja tuntupa ihan älyttömän tyhmältä kirjottaa nuo suomenkieliset osat :'D Ja ne on paksummalla eikä kursivoinnilla koska no, ei suomi vaan oo semmonen kieli joka kuulostaa kursivoitavalta. Okei kukaan ei tajunnu, hyvää yötä tai huomenta, millon luettekaan❤

Ois muuten hauska kuulla minkä näköseksi te mua kuvittelette (profiilikuva hämää) jaja koittakaa arvata mun nimee tai jotain emmä tiiä :'D En pakota mihinkään, tärkein et luit tän osasen :'3

❤; IsacMalik