"Mä valehtelin, mä en oikeesti selvii ilman sua", Louis kuiskaa. Sydämeni jättää muutaman lyönnin välistä ja sanat juuttuvat kurkkuuni. Tuijotin hänen sinisiä silmiään ja hymy kohoaa kasvoilleni.
"Harry, mä rakastan sua", tuo kuiskaa yhä.
"Mäkin rakastan sua", saan sanottua ennen kuin Louis kääntyy lähteäkseen.
"Älä mee", pyydän, mutta pyyntöni ei auta.
"Hyvästi", tuo toteaa kylmästi ja lähtee.
"HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ HARRY!" huuto havahduttaa minut hämmentävästä unestani. Unesta, jossa Louis sanoi rakastavansa minua, mutta lähti silti.
Hymyilen äidille ja otan hänen lahjansa vastaan. Se on tismallen cd-kotelon kokoinen ja tiedän siellä olevan Louisin uusi, eilen julkaistu levy. Revin käärepaperin auki ja huomaan arvaukseni osuneen oikeaan. Kiitän äitiäni, joka hymyillen poistuu huoneestani.
Kurotan kohti puhelimeeni. Herätykseeni on enää viisi minuuttia, joten olisi turha jatkaa nukkumista. Huomaan kuitenkin saaneeni tekstiviestin ja sydämeni jättää muutaman lyönnin välistä, kun tajuan keneltä se on.
Louis: Hyvää syntymäpäivää Haz!:) Pian nähään!
Harry: Miks sä toivotit mulle hyvää syntymäpäivää?:o
Lukitsen näyttöni ja nousen sängystä. Valitsen päivän asun ja vedän vaatteet ylleni. Sen jälkeen vilkaisen jälleen puhelintani.
Louis: Koska on sun syntymäpäivä?
Harry: joo mut
Louis: Mutta?
Harry: No tuskin sä jokaselle fanille tekstaat synttärionnitteluja
Louis: Ehkä sä ootki spesiaali ;)
Harry: Ehkäpä en
Louis: Onko kaikki okei?
Harry: ei
Harry: Jätä mut vaan rauhaan
Harry: Nähään Dublinissa
Louis: Nähään<33
Heitän puhelimeni sängylle rientäessäni keittiöön. Sydämiä? Mistä nyt tuulee? Ajatuksiini uppoutuneena kaadan vahingossa mehulasini pöydälle. Äänettömästi kiroten tartun luutuun.
-
Kuin aamu ei olisi muuten ollut riittävän erinomainen, myöhästyn ensimmäiseltä oppitunniltani. Hienoa Harry, hienoa.
-
Erittäin pilalle menneen koulupäivän jälkeen kävelen kohti kotia potkien pikkukiviä. Kotona voisin vain heittäytyä sängylleni ja nukkua aamuun, sillä tätä päivää ei pelastaisi enää mikään.
Avaan ulko-oven ja hampurilaisen tuoksu tulvahtaa nenääni. Äitini ei pitäisi olla vielä kotona? Astun sisään, lasken reppuni ja riisun kenkäni. Laitan takkini naulakkoon ja astelen peremmälle hämärään kotiini.
Jostain kuuluu täydellistä laulua kitaralla säestettynä. Onko Louisin levyllä akustisia kappaleita? Kuuntelen laulua lumoutuneena hetken, ennen kuin jatkan matkaani keittiöön.
Se mitä näen, on kaunista. Pöydällä on McDonaldsin paperipussin lisäksi pari kynttilää ja kokispullo. Kuka tämän kaiken on järjestänyt?
Joku on ilmeisesti laittanut Louisin levylle lisää äänenvoimakkuutta, sillä musiikki kuuluu ikään kuin lähempää. Suljen silmäni ja annan itseni nauttia musiikista. Kaipaan Louisia, kaipaan todella.
Päätän kuitenkin lähteä etsimään henkilöä, joka tämän kaiken on valmistanut. Soittaakohan hän musiikkia minun kaiuttimistani vai olohuoneen kotiteatterista? Kuulostelen. Aivan kuin ääni kuuluisi aivan takaani, aivan väärästä suunnasta. Avaan silmäni ja käännyn.
Pomppaan ainakin puoli metriä ilmaan säikähdyksestä, ja ilmeeni on varmasti näkemisen arvoinen. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun tajuan kuka edessäni seisoo, myönnän, että ehkä tämän päivän voikin vielä pelastaa.
"Hyvää syntymäpäivää!" Louis sanoo hymyillen, laskee kitaransa ja painaa huulensa huulilleni. Ehdin jo kaivata tätä kaikkea, hänen tuoksuaan, hänen pehmeiden huuliensa makua.
Louis is back!:D
En tykkää ite tästä luvusta, en ollenkaan mutta te saatte nyt sietää tän :p
JAJAJAJAJAJA HYVÄÄ UUTTAVUOTTA!❤
Nähään ensvuonna!:')
❤; IsacMalik
