Heti kun avaan silmäni tajuan sen. Tänään on se päivä.
Nousen varovasti sängystä herättämättä tekoblondia ystävääni. Äitini on selvästi jo lähtenyt, mutta jättänyt jääkaapin oveen lappusen:
Rakkaat Harry ja Niall,
Jouduin menemään aikaiseen.
Jääkaapissa on jotain, jos nälkä yllättää.
Pitäkää mahtava päivä ;)
xxx Anne
Olen hieman surullinen, ettei äitini voisi tulla todistamaan suurta päivääni. En tällä tarkoita sitä, että olisin menossa naimisiin, vaan päivää, jolloin viimein tapaisin maailmankuulun laulajan. Laulajan, jota olen fanittanut viisi vuotta. Olen todellakin hermostunut.
Alan selata vaatteitani, jotka otin mukaan. Yritän keksiä jotain, joka jäisi hyvällä tavalla Louisin mieleen. En haluaisi olla sellainen massafani, jollaisia joka paikka on täynnä. Tai no, voinko sellainen ollakaan, kun olen kuitenkin 20-vuotias ja miespuoleinen?
Pian kuulen ystävänikin jo heräilevän, joten jätän vaatteiden valinnan ja menen makoilemaan hänen viereensä.
"Huomenta unikeko", virnistän.
"Anna mun nukkua", tuo mumisee unisena.
"Ai, no mä meen sit yksin hotelliaamiaiselle", vastaan.
"RUOKAA?" tekoblondi huudahtaa ja pomppaa istualteen.
"Joo vois olla kiva tankata, täst tulee piiitkä päivä", vastaan.
Nousemme molemmat ylös ja vedämme jumpsuitit yllemme. Saisimme pärjätä niillä aamiaisen.
Kävelemme hotellin ravintolaan ja ihanat ruokien tuoksut saavuttavat hajuaistini. Otame tarjottimet, ruokailuvälineet ja lapamme lautasemme täyteen ruokaa. On kroissantteja, paahtoleipää, munakasta, pekonia, nakkeja, lihapullia... Kun olemme saaneet lautasemme kukkuroilleen haemme vapaan pöydän ja istumme tuoleille sen luona. Samassa huomaan Niallin katseen kiinnittyvän ravintolan ovelle. Katson, minne hön katsoo ja näen joukon tummapukuisia miehiä yhden miehen ympärillä. Ja sen yhden miehen olisin tunnistanut missä vain.
Louis Tomlinson.
Emme kuitenkaan kehtaa mennä häiritsemään häntä, kun hän syö aamiaistaan muutaman turvamiehen ja viiden pukuun sonnustautuneen miehen kanssa. Me vain välillä vähän vilkaisemme hänen upeita kasvoja ja kerran hän huomasi katseeni ja hymyili minulle. Hänen jumalainen hymynsä on nyt kerran omistettu minulle.
Aivan liian pian aamupalamme oli kutenkin syöty, emmekä halunneet jäädä pidemmäksi aikaa, ettei Louis ahdistuisi. Viemme astiat ja sitten tajuan, että joutuisimme kävellä aivan heidän pöytänsä vierestä.
Niall huomaa sen myös, mutta koska muita vaihtoehtoja ei ole, lähdemme rohkeasti kävelemään heidän ohitseen. Sydämeni hakkaa ja jalkani tuntuvat keitetyltä spagetilta. Eikä asiaa todellakaan helpota, kun Niall the älykääpiö huikkaa Louisille jotain sen suuntaista kuin "Nähdään illalla!". Mutta vaikka minä punastun ja häpeän ystäväni käytöstä Louis vain hymyilee ja vastaa "nähdään", sillä täydellisellä äänellää.
Kävelemme ulos ravintolasta, suoraa hotellihuoneeseemme, pysähtyen vasta hissiin. Kun suljen huoneemme oven perässämme, alamme kiljua. Toivottavasti täällä on hyvä äänieristys, sillä vaikka hiljaisuus oli loppunut jo kahdeksalta, ei kahden 20-vuotiaan miehenalun kiljunta välttämättä vastannut jokaisen lempiääntä.
-
"Ollaanhan me oikeassa paikassa?" Niall kysyy jännittyneenä kun asetumme valtavan urheiluhallin ovelta alkavaan jonoon.
"No, ainakin näillä ihmisillä on fanipaitoja" vastaan ja virnistän.
Olemme todellakin lähellä nähnä idolimme ensim... toista kertaa elämässämme. Näimmehän me hänet aamulla.
-
Vaikka toivon, että peli päättyisi pian ja pääsisimme pian juttelemaan Louisin kanssa, en voi väittää ettei hän osaisi pelata. Hän oli valtavan taitava ja teki monta maalia. Tunsin kihelmöinnin vatsassani kun tajusin, että tuo mies, joka tuolla juoksi, olisi pian seisomassa edessäni ja kirjoittamassa nimmareita juuri ostamiimme Louis Tomlinson-julisteisiimme.
Haaparannasta matkalla kotiin, pussillinen karkkia ja herkkuja mukana, rahatkin katos jonnekkin, mitään järkev ei tainnu löytyä :Dd Oli silti kiva päivä ja köyhä mutta tyytyväinen tyttönen haluaa kotiin nukkumaan (syömää niit herkkuja) c:
Ja btw, tää päivä on jaettu yhteensä kolmeen osaan:')
❤; IsacMalik
