Se, että meidän välillämme oli jotain muutakin kuin tavallinen fani-idoli-suhde, ei vähentänyt jännitystäni tippaakaan. Yritän pyyhkiä hikisiä käsiäni farkkuihini, mutta se on hyödytöntä.
Vilkaisen vieressäni istuvaa Niallia, jonka rennosta olemuksesta huokuu kuitenkin ripaus jännitystä kuin merkiksi, ettei tilanne todellakaan ole mikään jokapäiväinen. Vaikka olimmehan me olleet fanitapaamisessa ennenkin, mutta tämä vain on jotain erilaista. Se, että pääsisimme backstagelle viettämään aikaa Louisin kanssa jo tunteja ennen keikkaa, oli jotain uutta. Uutta ja jännittävää.
Niall huomaa katseeni ja virnistää.
"Te ette sitten oikeasti ala käyttäytyä niinkuin mua ei oliskaan", tuo naurahtaa.
"Joojoo, ei me semmosia", irvistän pojalle.
"Tehdäänkö lista? Ei suudelmia, ei hiplaamista, ei perseelle läpsimistä, ei haleja-", tekoblondi luettelee.
"Ees pari halia ja pari suudelmaa, pliiiiis Niall", vingun kuin pikkutyttö.
"Okeiokei. Mutta varotat mua sitte, nii osaan kattoo pois", tuo tuhahtaa ja näyttää kieltään.
Taksikuski ilmoittaa meidän olevan perillä, joten lätkäisen kuskille oikean määrän rahaa ja nousemme autosta. Katsomme suurta stadionrakennusta edessämme ja perhoset lentelevät vatsassani entistä vauhdikkaammin lähtiessämme kiertämään rakennuksen toiselle puolelle.
Löydämme backstagen sisäänkäynnin ja näytämme passejamme järjestyksenvalvojille, jotka nyökkäävät päästäessään meidät sisään. Sydämeni hakkaa kuin rumpu, kuulen sen erittäin voimakkaana.
Niall kohentaa lasiensa asentoa. Vilkuilemme ympärillemme - ei ketään.
Pian Louis kuitenkin ilmaantuu jonkun kulman takaa syöksyen halaamaan minua. Vaihdamme myös pikaisen suudelman ennen kuin Louis halaa myös Niallia toivottaen tämän tervetulleeksi.
"Siistiä että tulitte", Louis hehkuttaa.
"Tietenki me käytetään meidän joululahjaa", Niall virnistää ja Louis nyölkää hymyillen.
"Mitäd Harry? Miten sulla menee?" Louis kysyy ja ottaa kädestäni kiinni.
"Mul menee oikein hyvin", vastaan antaen hymyni levetä entisestään.
"Meil on tässä muutama tunti aikaa, mitä te haluutte tehä?" Louis kysyy aivan yhtä energisenä kuin aina.
Koska kumpikaan meistä ei osaa sanoa mitään, Louis lähtee esittelemään meille paikkoja.
"Tossa on mun pukuhuone, vessat, soittajien pukuhuoneet, maskeeraamo...", Louis luettelee sitä mukaan kun kävelemme ovien ohi.
"Kuulostaa, kuin olisit asunut täällä aina", virnistän.
"Ehkä mä oonki", Louis naurahtaa.
Pian luoksemme juoksee joku tummatukkainen, suhteellisen komea, nuori mies.
"Zayniee, missä oot ollu, en oo nähny sua ainakaan kymmeneen minuuttiin, oli ikävä", Louis tekoitkee tuolle pojalle.
En voi sille mitään, että tunnen mustasukkaisuuden piston sisälläni. Louis ei ollut sanonut ikävöineensä minua, vaikka emme olleet nähneet paljon pidempään aikaan kuin kymmeneen minuuttiin.
"Loulou, mä olin vessassa", toinen naurahtaa.
Hän kutsui juuri Louisia lempinimellä.
"Zayn, tässä on Harry, mun tuleva poikaystävä ja Niall, Harryn paras ystävä. Harry ja Niall, tässä on Zayn, mun paras ystävä", Louis esittelee meidät.
Vatsassani kihelmöi hänen esitellessään minut tulevana poikaystävänään, ainakaan hän ei leiki kanssani.
Tää on äly lyhyt, pahoitteluni siitä :|
Mut ihmiset, Fanboy on fanfiction-kategoriassa sijalla kolme. KOL-ME. KIIIIIIIITOOOOS❤
Hei muuten, haluutteko että mielummin kirjotan Ziallii tähän mukaan sivussa, vai pidetäänkö ne ihan sinkkukinkkuina?
Mä sain muuten tänää mun riparipäivät. Ne oli ihan perseestä, sisältäen esimerkiksi mun paapan syntymäpäivän ja mun partioleirin :))
❤; IsacMalik
