Rose Kuroi ja Musta ruusu (Valmis.)

7. luku

Leus ajoi Natashan isän perheauton mökin pihaan. Kaikki hyppäsivät omalla vuorollansa ulos ja nappasi tavaransa samalla.

"Jake, laita palju tulille saman tien", Cyle komensi.

Hän nyökkäsi vastauksen ja lähti reppu selässä kohti paljua.

Katrin käveli Leuksen viereen ja kääri kätensä hänen ympärilleen. "Voidaanko nukkua samassa huoneessa?" hän kysyi janoisena.

Rehellinen mielipide Katrinista, jonka jaoin vain itseni kanssa oli: en pitänyt siitä, kuinka hän kuolasi Leuksen ympärillä.

Oliko tämä sitä mustasukkaisuutta? En ollut varma, mutta olin varma, että en pitänyt tästä tunteesta. Se ahdisti ja tuntui epämukavalta rintakehässä.

Natasha kikatti ja sanoi: "Katrin sä oot iltaan mennessä niin päissäs, että sammut lattialle."

Hymähdin, koska se oli oikeastaan aika todennäköistä.

"Rose jaatko mun kanssa huoneen?" Natasha kysyi.

Olin yllättynyt siitä, että hän ei nukkuisi Cylen kanssa samassa huoneessa, mutta en antanut sen näkyä. "Toki", hymyilin.

Lähdimme kaikki kävelemään sisälle ja tajusin, että en ollut kuullut, mitä Leus vastasi Katrinin kysymykseen. Toivoin sen olleen kieltävä vastaus, vaikka se ei kuulunut minulle millään tavalla.

Natasha otti kädestäni kiinni ja sanoi: "Tule, mä näytän sulle meidän huoneen!"

Hymyilin ja nyökkäsin, vaikka hän ei sitä katsonutkaan.

Parissa minuutissa Natasha alkoi tuntua mukavammalta ihmiseltä.

Saavuimme huoneeseen ja noteerasin kaksi parisänkyä molemmin puolin huonetta.

Tiputin reppuni lattialle ja kävelin vasemman seinän luona olevan luokse. Tarkastelin huonetta ja tulin siihen tulokseen, että tämä koko rakennus oli enemmän huvila kuin mökki.

Istuin sängylle ja rakastuin siihen saman tien, kun tunsin sen olleen vesisänky.

Natasha heitti itsensä omalle sängylleen ja sanoi: "Ihana eikö olekin?"

Hymyilin ja sanoin: "Niin on."

"Muuten", jatkoin keskustelua, joka oli hieman epätavallista. "Miksi esität tyhmää niin usein?"

Natasha naurahti. "Pojat eivät pidä tytöistä, jotka ovat viisaita."

Tämän vastauksen oletinkin kuulevani, mutta halusin varmistaa asian silti. "Minun mielestä on typerää yrittää elää elämää miellyttäen muita olemalla muunlainen kuin oikeasti on. Meillä on yksi ainoa mahdollisuus elää ja on idioottimaista elää puolet siitä muiden odottamalla tavalla", sanoin.

Natasha katsoi minua ja hymyili: "Olet oikeassa."

Hymyilin takaisin.

"Muutenkin aloin kyseenalaistamaan käytöstäni jo siitä hetkestä, kun hengailit meidän kanssa ensikertaa", hän tuumaili. "Jake on poika, joka käy läpi vuorollansa kaikki tytöt."

"Sen olinkin jo tiennyt", vastasin.

"Niin, mutta se onkin outoa", Natasha jatkoi kertomustaan. "Hän ei ole koskaan katsonut ketään muuta siten kuin hän katsoo sua."

"Mitä tarkoitat?" kysyin täsmennystä.

"Sitä mä vain, että se todellakin yrittää saada sut."

Yrittää saada minut? Se oli ennen kuulumatonta, enkä pystynyt uskomaan sitä täysin.

"No minua ei kiinnosta Jake millään tavalla", vastasin silti.