Rose Kuroi ja Musta ruusu (Valmis.)

14. luku

Leus

Olin ollut aivan täysi idiootti. Hukkasin Rosen. Juttelin hetken Cylen kanssa ja samassa neito oli kadonnut näköpiiristäni.

Kiiruhdin käytävältä toiselle tuloksetta. Oli enää yksi vaihtoehto jäljellä – Rosen lokerosiipi.

Aloin kyseenalaistamaan omia etsimismetodejani. Miksen etsinyt sieltä, mistä hänet löytäisi todennäköisimmin?

Saavuin käytävälle ja näin jotain, mitä en odottanut näkeväni.

Kaikki tapahtui niin nopeasti. En kerennyt ihmettelyä enempää tehdä, kun Rose oli tinttaissut Jakea kasvoihin.

Pysähdyin hetkeksi pieni virne kasvoillani. Oli kummallista, että teon, jonka tekemisestä olin itse unelmoinut tapahtui Rosen toimesta.

Katsoin, kuinka Jake hieroi hieman poskeaan ja tasapainoitti itsensä.

Siinä vaiheessa, kun herra päätti korottaa nyrkkinsä minun neitoani kohden – hän päätti jo kohtalonsa.

Olin vannonut, että en käyttäisi oman maailmani voimia tässä maailmassa, mutta käytävän ollessa tyhjä (Rosea ja Jakea lukuun ottamatta) sallin itselleni luvan. Teleportaatiota pystyin käyttämään vain paikkoihin, jotka olin merkannut. Minulla oli yhteensä neljä merkkiä. Yksi metsässä, yksi Rosen etuovella, yksi sen talon edessä jossa yövyn ja yksi Rosen lokeron vieressä.

Pitkän käytävän toisesta päästä toiseen päähän matkustaminen onnistui muutamassa sekunnissa.

Paikansin itseni Jaken viereen ja taputin etusormellani hänen olkapäätä kahdesti. Herra havahtui ja katsoi minua silmiin.

Pikaisen katsekontaktin ja virnistykseni jälkeen, annoin hänen kasvoillensa testikierroksen omasta oikeasta koukustani.

Yllätyksellinen hyökkäykseni aiheutti hänet horjahtamaan maahan. Kyykistyin Jaken viereen ja painoin etusormeni hänen otsaansa. Sormeni pää alkoi hohtaa sinisellä ja nopean hetken kuluttua, hänen silmänsä sulkeutuivat.

Nousin ylös ja katsoin Rosea.

"Mitä ihmettä luulet tekeväsi?!" hän panikoi ja kyykistyi Jaken viereen. "Ethän vain-"

"En minä nyt häntä tappanut, herran Jumala", naurahdin. "Aivoverenvuoto vain."

"Ei naurata!" hän tiuskaisi ja varmisti Jaken pulssin. "Mitä oikeasti teit?"

"Laitoin hänet lyhyeen uneen", selitin mahdollisimman yksinkertaisesti.

Rose nousi ylös ja kysyi: "Tuleeko hän muistamaan tapahtuneen?"

"Sen, että löin häntä", vastasin. "Todennäköisesti luulee menettäneen tajuntansa sen takia."

Rose nyökkäsi.

Lähdimme kävelemään poispäin käytävältä.

"Eli me vain jätetään se tuohon?" hän kysyi ja katsoi taakse.

"Jep."

Rose kohautti hartioitaan. "Mikäs siinä."

...

Sanoin Roselle, että halusin kävellä hänen kanssaan pelikentälle, koska minä tiesin, missä paikka sijaitsi ja hän ei.

Se oli tavallaan totta, mutta enemmän totta oli se, että halusin vain varmistaa hänen turvallisen pääsyn kentälle.

Kävelimme yhdessä raunioisia kujia pitkin. "Sun pitäisi oppia lyömään kovempaa", sanoin ja katsoin häntä.

Rose naurahti ja pudisti päätänsä. "En tiennyt, että näit sen", hän sanoi.