Rose Kuroi ja Musta ruusu (Valmis.)

8. luku

Epäilin, että pojat olivat jo paljussa odottamassa meitä. Kello oli hieman yli yhdeksän ja olin tyttöjen kanssa tekemässä drinkkejä keittiössä.

Kaadoin Coca Colaa suureen lasiin jäiden sekaan ja jätin suosiolla alkoholin pois. En tullut tänne juomaan, enkä muutenkaan ollut vielä täysi-ikäinen.

Käänsin katseeni taaksepäin, koska luulin kuulleeni jotain. Hetken katselun jälkeen tajusin sen olleen vain omaa vainoharhaisuuttani.

Helvetin aivot.

Helvetin Uron.

"Lähetäänkö?" Katrin kysyi.

"Mä oon ainakin valmis", Natasha vastasi.

"Niin mäkin", sanoin ja otin lasini pöydältä.

Lähdimme kaikki keittiöstä ja suuntasimme pihalle paljun luokse.

Natasha ja Katrin nauttivat Cylen ja Jaken katseista saavuttuamme paikalle. En halunnut ottaa katsekontaktia kenenkään kanssa, koska tilanne oli hyvin kiusallinen.

Asetin itseni tyttöjen väliin, koska se tuntui turvallisimmalta paikalta.

"Biisitoiveita?" Natasha kysyi ja yhdisti puhelimensa kaiuttimien bluetoothiin.

"Vigiland – Pong Dance", Cyle ehdotti ja siirtyi hieman lähemmäksi Natashaa.

"Rose", Jake sanoi ja tein ensimmäisen katsekontaktini. "Kaikki hyvin?" hän kysyi.

"Juu", vastasin lyhyesti ja huomasin kuinka Jaken katse ei ollut sellainen, jota annetaan ystäville.

Epämukavuuden sensorini kävivät ylikierroksilla.

Katrin tajusi varmaan, että minua ahdisti, koska hän ehdotti: "Me voidaan hakea sulle matikan kirja, jos se saa sut tuntemaan enemmän kotoisaksi." Hänen äänensävynsä oli vittuileva.

Halusin sanoa vastaukseksi jotain todella ilkeää, mutta päätin pitää suuni kiinni ja pidin mielessäni sen syyn, miksi he minusta pitivät.

"Etkö aio vastata mitään?" Cyle kysyi ja katsoi minua.

"En", vastasin ja join pienen kulauksen juomastani. Se maistui hieman oudolta, mutta en antanut asialle enempää huomiota.

Katrin ui paljun toiselle puolelle Leuksen viereen ja katsoi häntä janoisesti.

En tiennyt kuinka moni meistä oli humalassa, mutta itse en ainakaan ollut, enkä uskonut Leuksenkaan koskeneen alkoholiin.

Tovin kuluttua laskin tyhjän lasini maahan ja tunsin kuinka päässäni pyöri. Verensokerini olivat varmaan hieman alhaalla.

"Ketkä tulee uimaan?" Cyle kysyi ja nousi seisomaan.

Natasha otti kädestäni kiinni ja nousi myös seisomaan. "Me ainakin", hän lupautui puolestani.

Nousin myös seisomaan ja sanoin: "Toki." Pieni vilvoittuminen järvessä ei tekisi pahaa.

Kaikki muutkin nousivat paljusta ja lähtivät mukaan.

Kävelin hieman hitaammin kuin muut ja Leus pysähtyi vierelleni. Hän laittoi kätensä leukaani ja nosti päätäni ylöspäin.

Hetken katsottuaan silmiäni hän kysyi: "Joitko?"

"Mitä? En!" vastasin ja käänsin pääni pois.

Hän antoi asian olla ja kävelimme muiden luokse. Kävellessämme huomasin nopealla vilauksella Leuksella olevan lihaksikas kroppa.

Muut menivät järveen ja kysyin Leukselta: "Pitäiskö niitä kieltää, koska ne on päissään?"

"Ei ne kuuntelisi", hän vastasi.

"Totta", sanoin ja olin kävelemässä laiturille.

Leus tarrasi ranteestani eikä päästänyt minua menemään. Katsoin häntä kysymysmerkit silmissä.

"Olet itsekin humalassa", hän perusteli.

"Ei se ole mahdollista. Kaadoin mun juomaan vain coca colaa", sanoin takaisin.

"Niin, mutta nuo muut saattoivat kaataa sinne alkoholia silloin, kun et katsonut", Leus vastasi ja katsoi järvelle päin.

Hän oli oikeassa. Limsani maku oli outo ja tehdessämme niitä kuulin oudon äänen, jolloin en katsonut omaa juomaani. Siinä oli tarpeeksi aikaa terästää drinkkiäni luvatta.

"Sen siitä saa, kun on idiootti", hän sanahti.

"No hyvä puoli asiassa on se, että et ole ainoa typeryytesi kanssa", muljautin silmiäni.

Hän naurahti ja virnisti erittäin pienesti.

Kaikki poistuivat järvestä turvallisesti ja käveli luoksemme. Katrin tarttui Leuksen käsiin ja veti häntä mukanaan takaisin paljulle.

Jäin yksin kuin kala kuivalle maalle.

Enkä omistanut harmainta aavistusta, miten kala liittyi yksin jäämiseeni.

Cyle ja Natasha seurasivat kaksikkoa.

Jake seisoi edessäni ja kysyi: "Jutellaanko?"

Ei, ei todellakaan jutella.

"Toki", vastasin.

Leus

Saavuin takaisin paljulle Katrinin kanssa ja olin ärsyyntynyt hänen jatkuvasta kuolaamisestaan. En kerennyt olla minuuttia kauempaa Rosen kanssa, kunnes hän iski kimppuuni.

Cyle ja Natasha laskeutuivat paljuun ja kysyin: "Missä Rose ja Jake?"

Natasha kohautti olkapäitään ja istui Cylen syliin.

Katrin laittoi kätensä hartioilleni ja alkoi suudella kaulaani. Vedin päätäni kauemmaksi ja yritin hellävaraisesti torjua häntä.

En halunnut Rosen olevan kauaa poissa näkökentästäni, enkä varsinkaan halunnut hänen olevan kahdestaan Jaken kanssa.

Kuulin kuinka lasi hajosi ja nousin seisomaan.

"Mikä se oli?" Cyle kysyi ja käänsi päänsä äänen suuntaan.

Se tuli Jaken ja Rosen luolta. "Menen katsomaan", sanoin ja nousin pois altaasta.

Pelkäsin pahinta.

Kiiruhdin metsäpolun mökin luokse ja näin Rosen sekä Jaken. Jake seisoi Rosen edessä, joka oli selvästi kaatunut maahan.

Puristin käteni nyrkkiin ja katsoin Jakea vihaisena. Jake oli selvästi yrittänyt tehdä Roselle jotain huomattuaan tämän olleen humalassa. Rose oli yrittänyt lähteä tilanteesta ja kaatui maahan.

Lyhyessä sekunnissa oli tyynestä lammikosta muuttunut raivoava valtameri.

Viha poltti kuin lenkki auringossa.

Pidin sen sisälläni.
Se täytyi pitää sisällä.