Rose Kuroi ja Musta ruusu (Valmis.)

18. luku

Kaksi päivää kahden kuun yöhön.
Perjantai, 10.

Leus

"Rose lähti aamulla telttailemaan ystäviensä kanssa", Rosen äiti sanoi. "Luulin, että menit heidän mukaansa."

Mitä? Olin kovin hämmästynyt.

"Milloin Rose kertoi teille?" kysyin ja tunsin, kuinka pieni tuulenvire heilutti hiuksiani.

"Hän lähti aamulla lenkille ja joskus 10 aikaan sain puhelun, jossa hän kysyi saisiko lähteä telttailemaan", Sirpa muisteli. "Aluksi meinasin kieltää, mutta sitten neiti mainitsi suuren halun kokeilla jotain spontaania edes kerran elämässään. Eihän sitä nyt voinut kieltää."

Halusin kysellä lisää. Halusin tietää yksityiskohdat, mutta en halunnut herättää epäilyjä.

"Hyvä on", vastasin ja käännyin ympäri. "Kiitos."

Hän sanoi heipat ja sulki oven takanani.

Olin huolissani. Rose oli lähtenyt telttailemaan.

Tiesin telttailun olevan selvä vale, jolla hän yritti peitellä oikeaa olinpaikkaansa, mutta mikä oli hänen oikea olinpaikka tässä tapauksessa?

Miksei hän ollut kertonut minulle?

Viime päivät Rose on ollut hyvin poissa oleva. Tuleva sunnuntai on selvästi rakentanut suuren ahdistuksen ja stressin neidon sisälle.

Mutta ei kai hän nyt pakoon olisi lähtenyt?

Uron.

Kirosin käytöstäni. Miten annoin itselleni edes pienen mahdollisuuden uskoa, että veljeni jättäisi Rosen oikeasti rauhaan.

Ylihuomenna oli kahden kuun yö.

Mitä voin tehdä? Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, missä Rose voisi olla eikä aikaa ole paljoa.

Katsoin kynsiäni. Ne alkoivat mustua.

Rauhoitu.

Leus rauhoitu.

Hengitin syvään ja painoin vasemman kämmenen keskikohtaa peukalollani. Se rauhoitti pulssiani.

Kynteni palasivat normaaleiksi.

Istuin puun juurelle ja aloin keräämään kasaan kaikkea, mitä tiesin.

Rose oli kateissa. Hän oli soittanut äidillensä puhelun, jossa toivoo saavansa tehdä jotain spontaania edes kerran elämässään.

Uskoin vakavasti, että Uron oli pakottanut Rosen soittamaan kyseisen puhelun.

Tietäisinpä yksityiskohdat niin voisin selvittää piilottiko hän yhtäkään viestiä sanojensa taakse.

Jos olisin itse vanhempi ja lapseni soittaisi lähtevänsä ystäviensä kanssa telttailemaan, kysyisin "Keiden ystävien?". Rosen äiti sanoi, että hän luuli minun menneen heidän kanssaan. Todennäköisesti Rose sanoi menevänsä minun, Natashan ja Cylen kanssa. Jakea hän ei maininnut, koska pelkästään kyseisen henkilön ajatteleminen saa hänet vihaiseksi.

Tiesin telttailun olevan vale, koska ensinnäkin tälle viikonlopulle oli luvattu sadetta. 

Toiseksi Natashan on erittäin varakas, joten en usko hänen menevän telttaan, kun neiti pystyy varaamaan huvilan sormia napsauttamalla.

Kolmanneksi sanoisin, että Rose ei ole niin tyhmä, että tosissaan lähtisi telttailemaan, kun sunnuntai on lähellä.

Toivottavasti hän oli kunnossa.

Uronin täytyi pitää Rose hengissä sunnuntaihin asti, koska ilman Rosea – ovea ei saisi auki.

Näen hänet seuraavaksi viimeistään sunnuntaina.

Aioin silti etsiä.

Turha luulla, että voitat Uron.

Et tällä kertaa.

Olin unohtanut merkata paikan, jossa kirana nukkui. Sinne menemiseen kestää yli 24 tuntia ilman valosiirtoa.

Aikaa ei ollut hukattavaksi, joten kävelin puiden väliin ja tunnustelin maata jaloillani – paikka oli hyvä.

Puristin koruni nyrkkiin. Sormieni välistä alkoi hehkua sininen valo. Parin sekunnin jälkeen maahan piirtyi turkoosi kehä. 

Istuin sen keskelle painoin vasemman kämmeneni maahan.

Loin ympärilleni kankaan. Kangas piilotti minut taaksensa eikä täten ohi kulkevat ihmiset näe minua. 

Olin keskellä metsää, joten sinne ei nyt paljoa ihmisiä muutenkaan tulisi, mutta en voinut koskaan olla liian varovainen.

Odota vielä Rose, olen pian luonasi.

-----

Onko tuota kenelläkään mitään kivoja teoksia Wattpadissa? Kaipaisin lukemista joten, jos löytyy niin kommentoikaa ja kertokaa. :) (Kaikki tarinat käy. Oli sitten kyse korkeasta fantasiasta tai fanfictionista niin käyn vilkasemassa!)