you again : l.r.h [finnish]

1

Olin juuri lähdössä kaupungille, näkemään ystävääni Lisaa pitkästä aikaa. Katsoin itseäni vielä kerran peilistä joka nökötti vasten seinää eteisessäni. Päälläni oli musta skater-mekko ja isohko farkkutakki jossa oli joissain kohdissa reikiä. Myös vähän likaiset mustat converseni olivat jaloissani niinkuin aina. Hiukseni olivat sotkuisella nutturalla koska en jaksanut panostaa sen enempää siihen. Meikkinä toimi se tavallinen ripsiväri, eyeliner, kulmaväri ja tummanpunainen huulipuna.

Nappasin avaimet ja puhelimeni pöydältä ja laitoin ne laukkuuni. Kipitin nopeasti ulos asunnostani ja varmistin että ovi meni lukkoon. Kävelin alas portaat joita tuntui olevan aivan liikaa. Kun vihdoin olin ensimmäisessä kerroksessa, näin että muuttomiehet kantoivat jonkun tavaroita sisään rappuun, ja ylös portaita. Tähän on näköjään muuttamassa joku uusi. Kävelin ohi muutaman laatikon, ja kuulin erityisen tutun äänen puhuvan ulkona. Tallustin ulos rappukäytävästä ja lähestyin vain tuota ääntä. Näin pitkän pojan mustissa vaatteissa. Hän oli selin minuun, jonka takia näin vain hänen selkänsä. Se näytti hyvältä, voiko niin edes sanoa?

Poika kääntyi nopeasti ja paljasti todella, todella komeat kasvonsa, ja sillä samalla hetkellä tajusin kuka hän oikein oli.

Luke Hemmings. Koko kouluaikani suurin ihastus. Mitä ihmettä hän teki Lontoossa? Tunsin kasvojeni palavan kun hän tuijotti minua takaisin. Nielaisin äänekkäästi ja juoksin takaisin sisälle kotiini. Nojasin oveen ja hakkasin päätäni siihen. Miten noloa! Hän asui samassa rapussa kanssani. Luke Hemmings. Se sama Luke kenestä unelmoin päivät pitkät saaden outoja katseita kun jatkoin ja jatkoin hänen tuijottamistaan. Toivon vaan että hän ei ikinä tunnistaisi minua.

Jouduin soittamaan Lisalle että en voinutkaan tulla kaupungille. En todellakaan poistuisi tästä asunnosta ennenkuin olisin varma siitä että kaikki Luken tavarat olisivat viety sisälle ja en törmäisi häneen käytävässä. Jos olisin yhä se 17 vuotias itseni, olisin onnesta soikeana. Toivoin aina että asuisin lähellä häntä. Nyt en tosin haluaisi edes nähdä häntä. Hän ihan varmasti ajatteli että olen se sama friikki joka aina tuijotteli häntä koulun käytävillä.

En voi uskoa että siitä on yli kaksi vuotta kun viimeksi näimme! Muutin tänne Lontooseen silloin, sillä tiesin että Australia ei ollut minulle tarkoitettu paikka. Vaikka ikävöinkin vanhempiani en silti aikonut palata, ainakaan vielä. Olen aina halunnut kiertää maailmaa, ja tutustua uusiin ihmisiin. Täällä olen nähnyt paljon uusia asioita, enkä todellakaan vaihtaisi tätä pois. Täältä löysin myös parhaat ystävänikin, Henry, Lisa, Mark, Sophie, Lola. Olimme aina yhdessä kun vain mahdollista. Heidän kanssaan olen kokenut parhaat vuoteni tähän mennessä. Olen todella kiitollinen heistä.

Nyt minulla oli vain yksi ongelma lisää, nimittäin Luke Hemmings...

SOOO, eka luku mun ekaan kirjaan tai fanficciin ihan sama millä te tätä kutsutte :-D

oon suunnitellu tätä kirjaa jo kauan ja nyt saan vihdoin alkaa toteuttaa sitä!!

i hope u liked this chapter, päivitän sitten ku kerkeen ja jos nyt kukaan edes innostu tästä haha