you again : l.r.h [finnish]

9

    Koko viikko on ollut ihan täydellinen. Työt alkoivat ja kaikki on nyt hyvin. Poikien kanssa olen ollut tekemisissä joka päivä, ja kävin jopa ensimmäistä kertaa heidän keikallaan. Olen iloinen kun minulla on heidät elämässäni. En ole läheskään niin yksinäinen kuin joskus. Pystyin puhua heille kaikesta ja luotin heihin.

Katselin poikia jotka nukkuivat vierekkäin olohuoneeni lattialla. He jäivät tänne yöksi kun eivät enää jaksaneet kävellä illalla ylös omaan kotiinsa. Päätin mennä takaisin sänkyyni nukkumaan, koska olin väsynyt. Rojahdin sängylle ja vedin pehmeän peiton päälleni.

"Scar?", kuulin jonkun sanovan nimeni ja käännyin selälleni makaamaan katsoakseni kuka se oli. "Kaikki hyvin Luke?", kysyin pojalta joka seisoi unisena ovellani. "En oo saanut koko yönä unta ja mua väsyttää ihan sikana", Luke mutisi ja katsoi minua. "No tule tänne", kuiskasin ja ohjasin hänet sängylleni. Hän makasi siihen selälleen ja tuijotti kattoa. Aloin jo nousta ylös mutta tuttu lämmin käsi tarttui ranteestani kiinni. "Vo-voitko sä jäädä?", Luke kuiskasi. Nyökkäsin nopeasti ja makasin takaisin selälteen sängylle.

Liikahdin nopeasti kyljelleni. En halunnut häiritä Luken unia. "Scar, saanko mä?", kuulin Luken äänen sanovan. "Joo, tai siis mitä?", kysyin ihmeissäni ja yhtäkkiä ympärilläni oli voimakkaat kädet. Luke hautasi päänsä hiuksiini ja pystyin tuntea hänen lämpimän hengityksensä niskassani.

Hän veti minut kiinni itseensä ja hymyili vasten niskaani. Sydämeki jätti varmaan kaksi lyöntiä välistä kun tunsin kipinöitä jotka tulivat kehooni hänen kosketuksesta.

:::

Heräsin ääneen joka tulee kun ottaa kuvan kameralla tai puhelimella. Avasin silmät ja näin kolme tuttua poikaa virnistelevän edessäni. "Painukaa nyt helvettiin oikeesti", tuhahdin ja heitin tyynyn heitä kohti. "Okei okei", kuulin Calumin sanovan.

Huokaisin kovaa ja tuijotin kattoa. Luke liikahti vähän joten käänsin pääni tähän päin. "Huomenta", hän sanoi todella ihanalla ja möreällä aamuäänellä. Hymyilin pojalle ja sanoin: "Huomenta".

Olin nousemassa ylös mutta Luke veti minut takaisin viereensä. "Ei vielä", hän mutisi vasten rintakehääni. Tunsin kasvojeni punehtuvan ja yritin miettiä mitä sanoisin hänelle. "Luke, oikeesti", naurahdin ja työnsin häntä pois. Yhtäkkiä hän käänsi minut selälleni ja makasi itse päälläni. Katsoin häntä silmiin ja odotin mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

"No sitten mä saan kutittaa sua", Luke virnisti ja alkoi kutittaa minua kyljistä. En melkein saanut sanaa suustani kun nauroin aivan liikaa. Yritin saada Lukea pois päältäni mutta hän oli liian voimakas. "Lu-Luke lop-lopeta!", sanoin nauruni keskeltä. "Jos sä sanot että Luke Robert Hemmings on maailman ihanin ja komein ihminen ikinä", Luke sanoi virnistäen. "E-en ik-ikinä", sanoin ja työnsin häntä pois, mutta epäonnistuin. "Sitten en lopeta ikinä", Luke kiusoitteli ja jatkoi kutittamista. "O-okei okei! Luke Robert Hemmings o-on maailman ihanin ja komein ihminen i-ikinä!", sanoin ja tunsin Luken vihdoin lopettavan. "Kiitos", hän kuiskasi suukottaen poskeani ja yhtäkkiä hän olikin jo pois huoneestani.

Se mitä hän ei tiennytkään, oli se että minä tarkoitin jokaista sanaa jota hän käski minun sanoa äsken...

aika tylsä luku SORIIII !!!!!