you again : l.r.h [finnish]

24

haluun tässä alussa nyt kertoa, että vaikka tää kirja ei välttämättä täytä teidän toiveita juuri tällä hetkellä on teidän syytä muistaa että tää ei ole vielä ohi! jos mun nyt itse täytyy jotain tästä sanoa, niin oivoi tää kirja alkaa vasta nyt ;) joten jos haluut tietää mitä tässä oikein käy, jatka ihmeessä lukemista ja seuraavien lukujen odottelua koska en oo päättämässä tätä kirjaa ennen kuin se on oikeesti siinä pisteessä mihin sen haluan päättää! kiitoksia, love u <3

    Ensimmäinen päivä ilman Lukea on nyt pulkassa. Nyt vain pitäisi keksiä jotain tekemistä tälle illalle sillä huomenna alkaisi taas työt enkä haluaisi viettää viimeistä vapaapäivääni pelkän sohvani kanssa. Vaikka se tosin oli todella mukava. Katsoin itseäni peilistä ja tapasin tylsistyneen, murtuneen, ja kodittomalta näyttävän tytön ja sillä hetkellä tajusin että tarvitsisin nyt ystävieni seuraa. Nappasin puhelimen taskusta ja aloin selata numeroita etsien Lilyn nimeä. Törmäsinkin aivan liian tuttuun nimeen joka sai minut vain entistä surullisemmaksi.

Luke<3

En ikinä pääsisi yli hänestä jos ajattelisin häntä kokoajan. Vain hänen nimensä kuuleminenkin sai minut itkun partaalle, eikä se todellakaan ollut hyvä keino saada mieli unohtamaan hänet. Päätinkin vaihtaa nimen mitä tavallisimpaan vaihtoehtoon: Luke Hemmings. Hymyilin itsekseni ja asetin puhelimeni korvalle.

Lily ei vastaa.
Henry ei vastaa.
Lisa ei vastaa.
Carly ei vastaa.

Miksi kukaan ei vastaa juuri silloin kun tarvitsisin seuraa? Minua ei houkuttaisi soittaa Ashtonille tai Michaelille, sillä he kuitenkin olisivat Luken kanssa. Heitin puhelimeni sohvalle ja tuhahdin turhautuneena. Mitä ihmettä minä tekisin? En jaksaisi juuri nyt vain istua sisällä yksin, kun maailma on kaikkea kivaa tekemistä täynnä.

Tallustin jääkaapille ja avattuani sen tajusin, että se on aivan tyhjä. "Kaipa sitä pitäisi käydä kaupassa", huokaisin itsekseni ja nappasin lompakon ja avaimet keittiön pöydältä. Vilkaisin itseäni vielä kerran peilistä samalla laittaen mustia Converse-kenkiäni jalkaan. Mustat legginsit ja harmaa huppari ei ollut niin hieno asu, mutta se kelpasi pienelle kauppareissulle. Avasin oven ja suljin sen varmistaen että se meni varmasti lukkoon. Kävelin portaat alas laiskasti ja kuulin tutun pojan äänen ensimmäisestä kerroksesta.

"Ashton, moi!", sanoin ja kävelin tämän vierelle. Hän oli ilmeisesti tilannut pizzaa, ei mikään yllätys. Hän ojensi rahat pizzakuskille hymyillen ja kääntyi sitten minuun päin. "Moi!", hän sanoi ja halasi minua. "Tuutko pizzalle?", hän kysyi virnistäen ja samalla nostaen hieman kolmea laatikkoa joita hän piteli käsissään. "En mä taida, Luke ei halua nähdä mua. Mutta kiitos tarjouksesta", sanoin hymyillen. "Ei Luke oo kotona, se sanoi menevänsä asioille, joten minä ja Michael ollaan kahdestaan kotona", Ashton sanoi pyörittäen avaimia kädessään. Katsoin häntä mietteliäästi ja raavin hieman niskaani. "Tulisit nyt!", poika pyysi ja sai minut nyökkäämään. Ilmaista pizzaa, mikäs sen parempaa?

:::

Koko illan olemme pelanneet, syöneet pizzaa ja jutelleet kaikesta. Pidin Michaelin ja Ashtonin seurasta paljon, vaikkakin ajattelin koko ajan koska Luke tulisi takaisin kotiin ja huutaisi minulle.

"Mun pitää nyt mennä, huomenna pitää mennä taas töihin", huokaisin ja nousin seisomaan sohvalta. "Moikka", sanoin ja avasin oven. "Moikka Scar!", pojat huusivat samaan aikaan saaden minut hymyilemään. Suljin oven ja kävelin kohti rappusia.

"Okei, mäkin rakastan sua. Moikka!", tuttu ääni sanoi edestäni ja sai kylmät väreet juoksemaan pitkin kehoani. Nostin katseeni hieman ylöspäin ja kohtasin kasvot joita olen ikävöinyt viimeiset 24 tuntia. Luke. Hän rakasti jotain toista. Hän jätti minut koska oli rakastunut toiseen ihmiseen. Rakastiko hän edes koskaan minua? Kyyneleet löysivät nopeasti tiensä poskilleni kun katsoin rakastamaani poikaa edessäni. Aloin juosta nopeasti portaat alas kohti omaa asuntoani kyynelten virraten kovaa vauhtia silmistäni. "Scar odota!", kuulin Luken sanovan mutta ehdin onneksi jo sulkemaan oven.

Nojasin ovea vasten ja piilotin kasvoni käsieni taakse. Miten hän edes pystyi tehdä näin? Kuinka hän saattoi!

Minä vihaan häntä! Minä vihaan häntä enemmän kuin ketään muuta!