you again : l.r.h [finnish]

19

oon saanu ihan hurjasti hyvää palutetta tästä kirjasta, KIITOS IHAN SUPERISTI <3 te piristätte mua aina teidän kommenteilla, kiitos love u <3

   Otin läppärini sohvan vierestä lattialta, sillä halusin soittaa vanhemmilleni. Ajattelin että olisi hyvä kertoa Lukesta jo nyt eikä odottaa. En osannut odottaa vanhempieni iloisia kasvoja kun ne vihdoin näytölleni ilmestyivät.

"Hei Scar!", he huusivat yhtä aikaa ja saivat minutkin hymyilemään. "Moi", sanoin ja laitoin hiuksiani korvani taakse. "Mulla ois kerrottavaa", sanoin ja raavin hermostuneesti niskaani. "Etkai sä ole ratkennut huumeisiin? Alkoholiin?", äiti kysyi hädissään. "En! Ootko sä ihan hullu?", kysyin ja katsoin häntä järkyttyneenä. "No niin jatka", isäni sanoi ja nojasin ilmeisesti sohvan selkänojaan. "No siis, m-mä ta-tavallaan, öö, se-seurustelen", änkytin ja tunsin punan nousevan kasvoilleni. En koskaan ollut puhunut pojista vanhemmilleni, tai muutenkaan mistään seurustelu jutuista. "No mutta sehän on ihanaa!", äiti huusi mutta isäni ei näyttänyt niinkään iloiselta. "Mikä sen nimi on?", isä kysyi jäykästi ja piti käsiään puuskassa. "Luke", vastasin vain. "Sukunimi?", hän kysyi ja näin kuinka äiti yritti saada isän lopettamaan. "Isä sä et saa mitään irti Googlesta! Sitä paitsi Luke on ihana poika", sanoin ja yritin hillitä vihaani. Juuri tämän takia en koskaan puhunut poikaystävistäni. Isä olisi kuitenkin tälläinen. "Sano sen sukunimi nyt!", isä huusi ja tuntui kun hän yrittäisi tulla näytön läpi. "Isä mikä sua vaivaa?!", huusin ja pidättelin kyyneliä. "Mä kyllä tiedän ne Englannin pojat Scarlett, ne ei ole hyväksi sulle joten pysy erossa siitä pojasta!", isä huusi. Miten hän kehtaisi sanoa noin? Hänen pitäisi olla iloinen puolestani! "En! Mä rakastan Lukea ja sä et voi sitä muuttaa!", huusin kurkku suorana ja lopetin puhelun.

Kuulin koputuksen ovessani ja juoksin nopeasti avaamaan sen. Tuttu pitkä blondi seisoi huolestuneen näköisenä edessäni. "Scar onko kaikki hyvin? Mä kuulin sun huudon meille asti", hän sanoi ja käveli sisälleni. "M-mä ju-juttelin i-isän kanssa", sanoin ja purskahdin itkuun. Haudoin pääni käsiini ja yritin piilottaa kyyneliä Lukelta. "Scar kaikki on hyvin", Luke kuiskasi ja kietoi kätensä ympärilleni. "Ööh, ku-kuulitko sä k-kaiken?", kysyin nolostuneena sillä muistin sanoneeni rakastavan häntä enkä halunnut hänen pitävän minua outona sillä aloimme seurustelemaan vasta toissapäivänä. "Kuulin", Luke sanoi ja katsoi minua. "Ai", sanoin vain ja laitoin pääni tämän hartiaa vasten.

"Mäkin rakastan sua Scar"