you again : l.r.h [finnish]

27

anteeksi.. oon tosi huono päivittämään tätä kirjaa, ja tää on muutenkin pelkkää kuraa.. en oo voinu kirjottaa hirveesti ku on niin paljon koulujuttuja joita yritän tehä aina ku on aikaa edes niille.. anteeks ihan hirveesti, tässä kuitenkin uus luku, toivottavasti tykkäät.. <3

Kolme viikkoa minun ja Luken virallisesta erosta. En tiedä, mitä ajattelen tästä tilanteesta. Toisesta yli pääseminen on hankalaa varsinkin kun tietää, että se toinen rakastaa jotain toista. En tosin ikävöinyt Lukea ollenkaan. Ehkä se on väärin, mutta en vain voi sietää häntä. Enkä voi vaan ymmärtää miten hän kehtaa syyttää minua pettämisestä, kun itse onkin rakastunut toiseen tyttöön. Aivan sama. Minun olisi jo aika unohtaa se poika ja keskittyä oikeasti elämääni: työt, ystävät. Ne olivat nyt tärkeimmät asiat elämässäni.

Päätin lähteä pitkästä aikaa lenkille. Kaivoin kaapista mustat trikoot, ja valkoiset Niken urheiluliivit. Kävelin reippaasti eteiseen ja nappasin kenkähyllystä tutut lenkkarin ja laitoin ne jalkaan. Vilkaisin itseäni vielä peilistä tiukentaen samalla ponnariani. Olen aina ollut ihan tyytyväinen kroppaani, ja en tuntenut oloani epämukavaksi näin paljastavissa vaatteissa.

Laitoin yksittäisen asuntoni avaimen housujeni takana olevaan sille tarkoitettuun taskuun, ja lähdin ulos.

Ulkona raikas ja joksikin viileä ilma pisteli kasvojani. Asuin aika rauhallisella alueella, joten tämä oli täydellinen paikka pienelle lenkille.

Ehdin ottaa vain muutaman juoksuaskeleen kunnes jo törmäsin johonkin.

Katsoin ylös ja kohtasin tutut, suloiset silmät jotka tuijottivat minua. "Anteeksi", sanoin nolosti ja sain vastaukseksi vain naurahduksen. "Ei se mitään, mun olis pitäny katsoa eteeni", poika sanoi. "Sä taisit olla Max, eikö?", kysyin. "Ja sä Scarlett", tämä sanoi virnistellen.

"Tätähän vois kutsua jo kohtaloksi", Max sanoi ja sai minut pyöräyttämään silmiäni. "Sä sanot noin varmaan kaikille tytöille", sanoin vuorostani. "Sanoisin, jos törmäisin näin kauniisiin tyttöihin", hän sanoi vinkaten silmää. "Max!", huudahdin ja tönäisin tätä leikkimielisesti olkapäähän. Hän vain naurahti suloisella äänellään ja katsoi minua silmiin.

"No Scarlett, saisinko mä sun numeron?", poika kysyi samalla ojentaen puhelintaan minulle. "Tottakai", sanoin ja otin puhelimen käteeni. Näpyttelin numeroni siihen, ja tallensin sen nimellä: Scar ;).

Katsoin tämän ruskeita silmiä ja ojensin puhelimen takaisin hänelle. Hän vilkaisi nopeasti upeaa nimivalintaani ja naurahti sille. "Kiitos, Scar", tuo sanoi virneellä ja käveli poispäin minusta.

Katselin tämän jälkeensä kun hän tallusteli suuntaan johon oli ennen törmäystä kävelemässä.

Tunsin itseni hymyilevän hölmösti ja se sai minut pudistelemaan päätäni. Ehkä hän saisi minut unohtamaan kaiken..

:::

Lenkin jälkeen tutun porraskäytävän rappuset oli raskas kävellä ylös, mutta yritin silti. Samalla kun kävelin turhautuneesti ylös kohtu omaa asuntoani, kuulin liiankin tutun äänen huutavan toiselle tutulle äänelle.

"Calum mä en vittu ymm-", Luken ääni huusi mutta se keskeytyi kun näki minut seisomassa hänen ja ystävänsä edessä.

"Mitä helvettiä täällä tapahtuu?", kysyin pojilta ja ristin kädet rinnuksilleni.

Tunsin Luken katseen itsessäni ja yritin olla miettimättä sitä. Blondi tuijotti minua ylös alas silmät pullistuneena ja naama punaisena kuin tomaatit täydellisessä kypsyydessään.

"Luke ei vieläkään usko että meidän välillä ei oo mitään", Calum sanoi hieroen otsaansa selvästi vaivaantuneena. Ymmärsin häntä todelle hyvin. Olimmehan me molemmat Luken syytöksien alla joille emme voineet mitään.

"M-mä, tota, öm, tai siis, mä me-meen t-tästä", blondi sanoi änkyttäen yhä tuijottaen minua ja juosten portaat alas jättäen jälkeensä tutun täyteläisen tuoksunsa, joka tunkeutui pakosti nenääni aivan kuin se kuuluisi sinne.

Katsoimme Calumin kanssa toisiamme kysyvästi, ajatellen mikä Lukelle yhtäkkiä tuli.

Minun on pakko ottaa yhteytta Maxiin. Hän saisi minut unohtamaan tuon täydellisen kitaristin jota luulin vihaavani..