you again : l.r.h [finnish]

6

omG MITÄ HAHAH TEIT ON NIIIIN PALJON JO !!!!!!???? KIITOS IHANALLE VIIVILLE I LUV U SO MUCH <3 [tää jatkuu edellisestä luvusta ihan btw] :-)

Katson Lukea ja muita poikia itku kurkussa. Rina vain huutaa minulle mutta en voinut keskittyä siihen. Pojat vain seisoivat siinä ja tuijottivat minua silmät pyöreinä.

Vihdoin edes joku tajuaa että itken. Michael juoksi luokseni ja halasi minua. "Kaikki on hyvin Scar", Michael kuiskaa korvaani ja silittää selkääni rauhottavasti. Hän irtautuu halauksesta ja katsoo Lukea ja Rinaa.

"MITÄ VITTUA LUKE? SÄ VAAN SEISOT SIINÄ KUN SUN IDIOOTTI TYTTÖYSTÄVÄ LYÖ TOISTA? ONKO SULLA VITTU EDES AIVOJA?" hän huusi ja meni Luken lähelle. Hän vain tuijotti Michaelia selvästi peloissaan. "Luke me kaikki tiedetään että sä oot ihastunu Scariin", Calum sanoi hiljaa takana ja saa Luken pään kääntymään.

"No en vitussa ole, nyt annatte mun ja Rinan olla", Luke sanoi kylmästi ja käveli Rinan kanssa huoneeseensa.

Tuijotin poikia jotka seisoivat rivissä edessäni. Itkin vielä enemmän kun kuulin Luken sanat enkä enää pystynyt pitämään kyyneliä sisälläni. Juoksin ulos asunnosta omaan kotiini ja romahdin sängylleni.

"Vittu että mä oon tyhmä", kuiskasin itsekseni ja itkin itseni uneen.

:::

Heräsin koputukseen joka oli ovessani. Nousin ylös ja kävelin hitaasti kohti ovea. Tiesin jo kuka siellä olisi joten avasin oven vain laiskasti ja kävelin takaisin sänkyyn.

Makasin kyljelleni kasvot kohti seinää. Tunsin jonkun istuvan sängylle. "Scar", Michaelin tuttu ääni sanoo vierelläni. "No", tuhahdin. "Luke ei oo oikeesti tollanen", hän sanoi hiljaa. "Kyllä on", sanoin ja suljin silmäni.

Tunsin vartalon vasten omaani ja kädet lantioni ympärillä. "Se välittää susta tosi paljon, Rina vaan manipuloi sitä", Michael kuiskasi korvaani ja halasi minua tiukasti.

"Ei se tuu koskaan välittämää musta samalla tavalla ku mä siitä".