you again : l.r.h [finnish]

12

oon surullinen, söin kaikki mun keksit ja nyt ärsyttää :-((

    Taas maanantai, työpäivä. Laitoin perusteellisesti työvaatteet päälle: musta teepaita ja farkut. Tänään olisin kassalla myymässä elokuvalippuja ja herkkuja mitä ihmiset halusivat ostaa. Pidin siitä. Sen avulla tapasin uusia ihmisiä.

Näin pojan kävelevän kassalle eteeni. Hän hymyili suloisesti ja sanoi sitten: "Moi Scarlett". Katsoin häntä hämilläni ja mietin mistä hän tiesi nimeni. "Mistä sä tiiät mun nimen", kysyin ja nojasin pöytää vasten käsilläni. "Sun nimikyltti", poika sanoi ja osoitti rintakehälläni olevaa pientä kylttiä jossa nimeni lukikin.

"Aa, sori. Moi!", sanoin ja hymyilin tälle. "Elliot", hän sanoi ja ojensi kätensä minulle. Tartuin siihen ja yllätyksekseni tämä Elliot suukotti hellästi kättäni. "Mitäs sulle?", kysyin ja vedin käteni takaisin. "Sun numero", Elliot sanoi viettelevästi ja sai minut nauramaan. "Mun numero? Mihin sä sitä tarviit?", kysyin. "En voi lähteä täältä ilman noin kauniin tytön numeroa", hän virnisti. Pyöräytin nopeasti silmiäni ja otin vierestäni palan paperia ja kynän. Kirjoitin siihe numeroni ja ojensin sen Elliotille.

"Kiitos", hän kuiskasi ja tallusti ulos elokuvateatterista. Olin aika innoissani tästä. Hän vaikutti olevan kiinnostunut minusta. Toivon vain ettei hän olisi mikään idiootti..

"Uu, Scar kukas toi oli?", tuttu ääni sanoi ja sai minut ulos omista ajatuksistani. Katsoin ruskeahiuksista poikaa edessäni ja hymyilin hänelle. "Calum anna olla!", sanoin ja tönäisin tätä leikkimielisesti rinnasta. "Au!", hän sanoi ja esitti loukkaantunutta.

Katsoin Calumin vierellä seisovaa tyttöö joka katsoi Calumia hymyillen. "Kukas sä olet?", kysyin tytöltä ja siirsin katseeni Calumiin. "Oon Carly", tyttö sanoi ja hymyili minulle. "Ja sä oot Scarlett?", hän jatkoi. "Kyllä, mutta voit sanoa Scar", sanoin hymyillen. "No mutta, mitäs teille sais olla?", kysyin ja katsoin Calumia.

:::

Vihdoin kotona. Heitin reppuni lattialle ja romahdin sohvalle. Vihaan iltavuoroja. Puhelimeni tärisi laukussani joten nostin sen ja katsoin ilmoituksia.

Tuntematon numero: Moi täs Elliot ;-)

Hymyilin viestille ja päätin vastata.

Minä: Moi täs Scarlett ;-)

Tekstailimme melkein tunnin kaikesta turhasta ja hän jopa pyysi minut treffeille perjantaina! Vihdoinkin edes joku pitäisi minusta sillä tavalla.

Päätin mennä poikien luokse käymään, sillä eihän minulla ollut muutakaan. Vaihdoin vaatteeni lökäreihin ja ylisuureen huppariin. Heitin hiukseni sotkuiselle nutturalle ja nappasin avaimet ja puhelimeni käteeni.

Juoksin kohti poikien asunnon ovea ja kun vihdoin saavuin perille koputin ovea kolme kertaa niinkuin aina. Katsoin vielä kerran puhelimeni näyttöä tarkistaakseni olinko saanut yhtään viestiä Elliotilta.

Ovi avautui ja Luke täysin samallaisissa vaatteisa kuin minä seisoi edessäni. "Moi, voinko tulla?", kysyin ja katsoin poikaa jonka kasvot olivat tulipunaiset. Hän katsoi minua ylös alas ja kun vihdoin tajusi että kysyin kysymyksen hän nyökkäsi. "Jo-joo, s-sori", hän sanoi ja väistyi ovelta päästääkseen minut sisälle.

"Moi!", sanoin kun istahdin yhdelle sohvista Ashtonin viereen. Näin Calumin ja Carlyn istuvan lattialla, Carly Calumin sylissä. Olin onnellinen Calumin puolesta. Hän aina vaikutti siltä että halusi jonkun tytön jonka kanssa olla juuri tuolla tavalla.

"Onko noi yhdessä?", kuiskasin Ashtonin korvaan. "Ei kai, mutta ne tykkää toisistaan tosi paljon", hän vastasi. "Sen kyllä huomaa", sanoin ja katsoin paria joka nauroi yhdessä lattialla.

"Mikey etkö sä vois tehdä jotain muuta välillä?", kysyin ja katsoin poikaa joka vain pelasi niinkuin aina. "En, Scar tää on paras peli ikinä", Michael vastasi. Pyöräytin tälle silmiäni ja siirsin katseeni Lukeen. Hän tuijotti minua ilmeettömänä. Kurtistin kulmiani tälle ja tuijotin häntä takaisin. Kun hän huomasi minun tuijottavan häntä takaisin hän katsoi muualle. Mikä ihme häntä vaivasi?